Luvata vai eikö luvata? Kas siinä vasta pulma.

Joulu tuli ja meni nopeasti ja yllättävän kivuttomasti. Luultavasti tulen lihomaan kymmenisen kiloa loman aikana. Ihmiset, älkää antako lahjaksi suklaakonvehtirasioita, jos välitätte lähimmäisistänne!

Olen ollut porukoiden luona maalla reilun viikon enkä ole käynyt yhtään missään enkä ole tehnyt yhtään mitään. Lukeminenkin alkaa loppua. Onneksi muistin, että minulla on vielä tahkoamatta Täällä Pohjantähden alla -trilogian viimeinen osa. Luultavasti minut nyt teloitetaan kansallisteosten pilkasta (tämä on vain minun mielipiteeni eikä edusta yhtiön, perheen tai muiden äidinkielenopettajien tai opettajaksi opiskelevien mielipiteitä), mutta minusta Tuntematon sotilas oli paljon, paljon parempi kuin e.m. trilogian kaksi ensimmäistä osaa. Ne eivät vain vakuuttaneet. Tuntemattomassa on huumoria ja toimintaa, Täällä Pohjantäden alla on vain tylsä ja etenee liian hitaasti. Kiitos ja anteeksi. Syyllinen ammutaan aamunkoitteessa.

Kohta vaihtuu taas uusi vuosi. Kummallista, miten aika menee nopeasti. Aloin eilen miettiä, mitä kaikkea vuonna 2009 tapahtui, eikä minulle tullut mieleen oikeastaan mitään. Varsinkin koko alkuvuosi meni täysin sumussa. Mitä kuluvana vuonna tapahtui? Kertokaa!

Olen aina vannonut, etten tee uuden vuoden lupauksia. Lupauksia voisin tehdä muille henkilöille mutta en todellakaan itselleni. Olen itsehuijaamisen ja lupausten pettämisen mestari. Kuvitellaan tilanne, että lupaisin pudottaa tulevana vuonna painoa 5 kg, syödä enemmän hedelmiä ja urheilla 4 kertaa viikossa. Innosta puhkuen odottaisin tulevaa vuotta, tekisin lennokkaita suunnitelmia ja loisin hienoja mielikuvia uudesta, terveemmästä ja onnellisemmasta Marjosta. Pettäisin lupaukseni noin kahden viikon kuluttua, luultavasti hieman aiemmin, sillä olisin jo ehtinyt unohtaa koko jutun. Suunnitelmaani noudattaisin ehkä noin 5 päivää tai viikon. En yhtään pitempään.

Kuitenkin Inkerin (http://punaistamakeaa.blogspot.com/) innoittamana päätin tehdä lupauksen: vuonna 2010 lupaan olla onnellisempi kuin edellisenä vuonna. Eikö olekin hienoa ja helppoa? Tämän lupauksen pitäminen ei voi olla kauhean vaikeaa! Jos jotakin kamalaa sattuu ja olen taas onneton, se ei ole minun vikani enkä ole täten rikkonut lupaustani. Tulevana vuonna voin tehdä niitä kivoja ja mukavia asioita, joista tykkään. Jos haluan vain istua kaikki illat kotona syömässä suklaata ja lukemassa kirjoja, ja se tekee minut onnellisemmaksi, noudatan vain uuden vuoden lupaustani. Koska minulla ei ole mitään kauaskantoisia suunnitelmia, en voi rikkoa niitäkään.

Vaikka on vasta joulukuun loppu, alan noudattaa lupaustani nyt heti. Lähden kohta käymään ystäväni luona, ja se on ainakin mukavaa ja kivaa. :)