Tuparit oli ja meni. Porukkaa oli reilusti yli 30 henkeä, joten ei me sitten ihan yksin tänne jääty. Mukavaa oli, ja kaikki meni hyvin. Ruokaa oli juuri sopivasti ja glögitarjoilu toimi. Me illan emännät olimme laiskoja, joten sijoitimme viinapullon glögikattilan viereen. Jokainen sai siis itse terästää juomansa. Alkoholia jäi vielä reilusti yli, vaikka glögiä menikin monta litraa. Olikin mukavaa huomata, ettei meidän kaverit ole ihan juoppoja. :)
Lauantai meni edellisillasta toipuessa. Olo oli kyllä hyvä, mutta meitä laiskotti kämppiksen kanssa kovasti, joten tilasimme kiinalaista ruokaa kotiinkuljetuksella ja katsoimme pari elokuvaa. The Prestige oli ensimmäinen. Se oli loistava ja todella hyvä. Kannattaa katsoa jo pelkästään ihanan Hugh Jackmanin takia. Pitäisi varmaan katsoa vielä toisen kerran, koska keskittymiskyky meinasi välillä herpaantua. Rakastunut bestman oli taas todella klisheinen hömppäkomedia. Se on ihan sopivaa viihdettä esim. todella krapulaiselle, jolla on kova morkkis edellisillan takia. Itse en ollut sopivassa mielentilassa sen katsomiseen. Jotenkin se elokuva aliarvioi hyvin roimasti katsojiaan.
Itsenäisyyspäiväkin oli eilen. Niin se aika vaan rientää. Illalla käytiin katsomassa kaverin luona Linnan juhlia. Tapahtuman tarkoitushan oli tietenkin syödä hyvin sekä arvostella juhlijoita sekä heidän pukujaan, ja näissä onnistuimmekin loistavasti.
Minun päänsisäinen maailmakin on ollut ihan mukavan rauhallinen tässä vähän aikaa. Tänään kuitenkin jostain syystä tuli sangen turhautunut olo vähän kaikkeen. Maanantait eivät vain ole minua varten. Jotenkin tunnen itseni niiiiiin saamattomaksi. Ja minä kaipaan. Kaipaan vähän kaikkea. Tuntuu, että tarvitsen jotain, mitä en voi saada. En oikein tiedä, mitä edes kaipaan. Kaipaus. Kaipaus. Kaipaus. Heh. Koko sana alkaa kuulostaa hassulta, kun sitä hokee monta kertaa peräkkäin.
Tänään itse asiassa aloin epäillä omaa mielenterveyttäni, ja kämppikseni myös. Juttelimme Facebookissa, vaikka olimme molemmat kotona. Itse asiassa huoneemme ovat vierekkäin. Kämppikseni keksi lähettää minulle kirjelappusen reiästä, joka oli porattu johtoja varten huoneittemme väliseen seinään. Jonkin aikaa kikattelimme hysteerisenä omissa huoneissamme ja lähettelimme toisillemme outoja viestejä. Lopuksi päädyimme mussuttamaan mokkapaloja keittiöön ja nauramaan vielä hieman lisää. Pistin koko episodin kyllä väsymyksen piikkiin, sillä nukuin sen jälkeen parin tunnin päiväunet.
Kaipa sitä voisi mennä nukkumaan kerrankin ajoissa. Aukaisin kuitenkin äsken Messengerin, joten leikin tulella. En tiedä, miksi tein sen. En ole kauhean viisas. "Nämä ajat eivät ole meitä varten". Egotrippi soi päässä. Biisi on ihan hyvä, sillä se jotenkin sopii mielentilaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti