maanantai 30. marraskuuta 2009

Ihana maanantai - taas kerran

Oudosti on ahdistanut ja ärsyttänyt koko päivän. Tuntuu vaan ihan p***alta vaihteeksi. Kuten jo aiemmin sanoin, se kiva rauhallinen ihminen on kadonnut ja tilalla on hermoraunio, joka ei jaksa innostua mihinkään ja jonka keskittymiskyky on nolla. Tämä on aika masentavaa ja turhauttavaa myös!

Noh, meillä on tuparit tulossa ja joululomakin alkaa ihan kohta. Ei tässä pitäisi olla mitään oikeaa syytä ahdistua, ja ainakin noita kahta voi odottaa innolla. :) Ehkä tämä ahdistus johtuu osaksi 2,5 tunnin päiväunista, jotka nukuin äsken. Minulla on unirytmi ihan sekaisin. Illalla en saa unta ja aamulla haluaisin nukkua puolille päivin. Toisaalta voi ahdistaa senkin takia, että mulla on ollut aika vähän tekemistä. Koulujuttuihin en ole päässyt kunnolla käsiksi. Olen vaan istunut laiskana täällä kotona. Pitäisi varmaan kehitellä jokin lukujärjestys, ympätä se täyteen kaikkea toimintaa, ja sitten olla noudattamatta sitä. Seuraavaksi voisi ainakin ruveta suunnittelemaan tupareita, ja jopa toteuttamaan näitä ideoita. Toivon, ettei ne jää ihan sunnittelun tasolle.

Taidanpa tästä lähteä keksimään, mistä voisin löytää hyvää mieltä.

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Ihana viikonloppu takana :)

Mulla oli pitkästä aikaa aivan loistava viikonloppu. Oon leijunut ihan omissa maailmoissani, mutta olen tässä jo joutunut kohtaamaan elämän realiteetit, joten tämä olotila ei tule jatkumaan. Hassua, miten sitä toisinaan elelee rauhallisesti omaa mitäänsanomatonta elämäänsä tyytyväisenä, ja yhtäkkiä jokin saa pään sekaisin. Sitä loikkii onnensa kukkuloilla iloisena mutta toisaalta ärtyneenä, koska mukava rauhallinen olotila on kadonnut. Olisin kyllä oikeasti paljon tyytyväisempi, jos voisin palata siihen ensimmäiseen vaiheeseen, jotta saisin mielenrauhani ja keskittymiskykyni takaisin. Eih ja voih.

Meillä oli viikonloppuna oikea majoituspalvelu täällä. Kaikki kämppikset oli kerrankin yhtäaikaa kotona, ja kolmella meistä oli vielä vieras. Työkaveri tuli käymään ensimmäistä kertaa täällä Jyväskylässä minun luona. Me käytiin syömässä Memphisissä. Minulla kävi tuuri (?), koska löysin salaattini seasta muovinpalan. Sain sen ansioista ilmaisen jälkiruuan! Uusi Twilight-leffakin tuli tarkastettua. On vaikeaa katsoa elokuvaa, jos on lukenut kirjan aiemmin. Nyt en voinut tehdä muuta kuin vertailla niitä keskenään, ja samalla se pilasi koko kokemuksen. Elokuva oli kyllä ihan katsottava, mutta loppu oli niin junnaava, että meinasin nukahtaa.

Tänään sunnuntaina me käytiin shoppailemassa ja syömässä kiinalaista ennen kuin saatoin kaverin asemalle. Löysin kivan violetin laukun, joka sopii yhteen erään mekon kanssa loistavasti. Meillä on perjantaina tuparit täällä, ja asu on jo onneksi valittu. :) Nyt näyttää vahvasti siltä, että juhlista on tulossa isot. Suunniteltiin jo, että osa voi mennä saunaan istumaan, ja osa porukasta joutuu aina omalla vuorollaan pihalle. Näin ei sisällä tule liian tiivis tunnelma.

Argh. Pitäisi alkaa kirjoitella tutkimussuunnitelmaa, mutta en vain pysty! Ajatukset juoksee omia ratojaan, ja olo on ahdistunut ja sekava. En tiedä, miten saisin kävisin työhön käsiksi.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Masentavasti kuumeen kourissa

Minulla nähtävästi jokainen maanantai alkaa surkeasti. Pitkän ja piinallisen odottelun jälkeen tulin viimeinkin kipeäksi. Sikainfluenssaa tämä EI ole (koska en halua sen olevan). Äiti on siis pärskinyt minunkin suuntaan (isähän ei sitä olisi voinut tehdä). Ilmeisesti hän oli pärskinyt päähän, koska kallo tuntuu pari numeroa liian pieneltä. Onneksi ei ole ainkaan vielä kuumetta kuin ihan vähän. Yleensä minulla ei kyllä nousekaan kova kuume. Hassua sinänsä, ettei nenä ole ollenkaan tukossa, eikä minun ole tarvinnut pärskiä kämppisten varpaille.

Jännää, ettei nykyään ehtisi enää sairastaa. Lukiossa tai yläasteella olisin ilomielen jäänyt kotiin äidin hoidettavaksi. Nyt olen vaan koko päivän tuskaillut sitä, miten paljon aikaa menee hukkaan, enkä pääse luennoille. Olisi kirjoitettava oppimispäiväkirjoja sun muita, ja eräs ryhmätyökin jää väliin. Pitäisikö siis ottaa vaan ihan rennosti ja sairastaa tämä tauti pois, koska ensi viikonloppuna viimeistään minun pitää olla jo terve?

On kyllä tylsää sairastaa yksin kotona. Tilaamani Faith No Moren levykin tulee vasta huomenna postissa. :( Onneksi minulla on sentään lohtuna Frendien toinen tuotantokausi, jonka olen nähnyt noin sata miljoonaa kertaa, mutta eihän se mitään haittaa. Mikä muu sarja piristää kuumeessa? Kumman kaa? Vai onko se liian rankkaa, ehkä Muumit olisi parempi?

Subilta tulee Walk The Line. Voisin mennä sitä tuijottamaan, jos jaksan. Joaquin Phoenix on vaan jotenkin ihanan miehekäs. :)

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Levotonta meininkiä

Levoton on tämän viikonlopun sana. Tässä on tapahtunut vähän kaikkea kummallista, ja on tosi vaikea vaan olla. Olen nyt vahempien luona, eikä täällä voi oikeastaan tehdä mitään, mikä ei ole nyt ollenkaan hyvä juttu. Tuntuu, että energiaa on liikaa, ja tekisi mieli purkaa se hakkaamalla jotain nyrkkeilysäkkiä. Pitäisi kirjoittaa erästä oppimispäiväkirjaa, mutta ajatuskin poukkoilee kuin jänis auton ajovaloissa.

Ihastuin taas erääseen Faith No Moren biisiin. Kuuntelin sen, ja heti oli pakko käydä tilaamassa koko levy Levykauppa Äxästä. En tiedä, mikä tässä kappaleessa iskee, mutta käykäähän kuuntelemassa: http://www.youtube.com/watch?v=9-b3j0Q_DTk

Välillä on sellaisia kausia, ettei tule kuunneltua lainkaan musiikkia. Joskus ahdistaa kaikki äänet, ja toisinaan lasken hyvänkin musiikin meluksi. En koskaan laita sitä vain taustameteliksi, kuten jotkut tekevät. He laittavat radion heti aamulla päälle, eivätkä edes huomaa, kun kappaleet vaihtuvat. Minusta se on musiikin aliarviointia. Toisinaan on ihan parasta esim. junassa pistää silmät kiinni ja keskittyä kuuntelemaan jokaista sanaa ja säveltä. Olen muutenkin tosi tarkka siitä, mitä kuuntelen. Tärkeintä on, että laulajalla on hyvä ääni. Rakastan kuunnella mieslaulajia. En tiedä, miksi en yleensä pidä naisten äänistä. Saatan vähäksi aikaa innostua kuuntelemaan jotain naislaulajaa, mutta palaan kuitekin aina miehiin. Mike Patton on tällä hetkellä ihan ykkösenä. Hän on vain lahjakkaimpia rocklaulajia maailmassa, enkä voi lakata ihmettelemästä, mihin kaikkeen hänen äänensä taipuu.

Huh huh, pitääpä mennä äkkiä keksimään jotain tekemistä ennen kuin sekoan.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Miks aina kaikki maanantaipäivät ovat ihan tyhmiä?

Kylläpä alkoi taas aivan mahtavan ihanasti tämä viikko! Jouduin heräämään maanantaina jo aamutuimaan vain huomatakseni, että kaikki lumet olivat sulaneet. Ilma oli masentavan pimeä ja sumuinen. Tuntui inhottavalta kahlata likaisessa sohjossa luennolle, joka sekään ei ollut mieltä piristävä.

Minä pidin maanantaina sen 25 minuuttia kestävän opetustuokion filosofian opiskelijan kanssa. Tehtävän tarkoituksena oli siis yhdistää tuokioon sekä äidinkieli että filosofia jollakin tavalla. Tuokio meni ihan surkeasti. Tuntui turhauttavalta, kun pari odotti koko ajan minulta ohjeita eikä osannut tehdä mitään oma-aloitteisesti. Ryhmäkeskustelun aikana meidän piti kuunnella, mitä oppijat juttelevat, mutta minun opetuskumppani vaan kulki minun kyljessä kiinni ja tuijotti minua. Minun piti sanoa sille kahdesti, että meidän kannattaa hajaantua eikä kulkea yhdessä. Minä jouduin vetämään koko tuokion, ja eipä me sen takia saatu kauhean hyvää palautetta, kun ei yhteistyö toiminut lainkaan. En kyllä tee enää ikinä mitään filosofian opiskelijoiden kanssa!!

Iltapäivällä oli ihana tulla kotiin, koska meidän kämppiksellä on kaksi australianterrieriä hoidossa. Ne koirat ovat aivan ihania, tosi sosiaalisia ja hellyydenkipeitä. Oon rapsuttanut niitä ainakin vuorokauden edestä. Saa nähdä, pahentaako tämä vain minun koirakuumetta.

Tänään oli vähän parempi päivä, koska sain palautettua ajoissa erään kotitenttitehtävän. Yliopistolla on myös eräs söpö poika, jonka näkeminen piristää. :D Juuri puhuttiin kämppiksen kanssa siitä, miten naisvaltaisella alalla me olemme. Luennoilla saattaa hyvällä tuurilla olla kaksi miespuolista opiskelijaa, ja sekin on jo suorastaan saavutus. Eihän naisissa mitään vikaa ole, mutta ei minua haittaisi, jos opiskelujen kautta saisi edes muutaman mies-merkkisen kaverin.

Käytiin tänään kavereiden kanssa syömässä Ilokivessä (mikä oli todella yllättävä valinta). Siellä oli pari kaverin kaveriakin, ja jostain syystä meidän keskustelu kääntyi eläimiin sekaantumiseen ja sukurutsaukseen. Mietittiin, miten väärin (ja miksi) on sekaantua eläimiin, tai rakastua esim. omaan veljeensä, jos ei aio mennä naimisiin tai hankkia lapsia hänen kanssaan. Molemmat tuntuu jo ajatuksena iljettävältä, mutta missä menee se raja, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Pidettiinhän homoseksuaalisuuttakin sairautena vielä 70-luvulla. Niin, meillä oli todella hyvä ruokapöytäkeskustelun aihe tänään.

Pitäisi kai ruveta siivoamaan, koska huomenna tulee kaveri yökylään. Minä olen suosittua seuraa nykyään! No en oo oikeasti.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Kummitusjuttuja

Viettelen taas jumitussunnuntaita. Jotenkin ei vaan jaksa tehdä mitään, vaikka pitäisi. Heräilinkin yllättävän myöhään, enkä olisi millään jaksanut nousta sängystä. Kaikilla ei taida olla perussunnuntai. Huomaa, että nyt joulun alla on kaupat auki sunnuntaisinkin. En ole nähnyt vielä yhtäkään pitsalaatikkoa tai Salen kauppakassia kulkevan ikkunani ohi. Muutenkin ihmiset näyttää terveiltä ja reippailta. Ilmeisesti kaikki flunssaiset ja krapulaiset ihmiset ovat jääneet suosiolla kotiin.

Aloin lukea Diana Gabaldonin Outlander-nimistä romaania (se on siis englanniksi). Otin varmuuden vuoksi kirjan suomenkielisen käännöksen (Muukalainen) viereen. Siitä olen tarkistellut hankalia sanoja. 1700-luvun englanninkielinen sanasto on hieman tuntematonta minulle. Jostain syystä koulussa emme opiskelleet sodankäyntiin, kivilinnoihin, klaaneihin tai lääkekasveihin liittyviä termejä. Kannattaa muuten lukea kirja miljoona kertaa suomeksi, jolloin englanninkielisen käännöksen kanssa ei ole juuri ongelmia. Muutenkin jo muistaa ulkoa, mitä romaanissa tapahtui.

Minulla on ollut taas kerran aika kiireinen viikko. Koulujuttujen kanssa olen saanut pakertaa ihan kiitettävästi. Nyt alkaa kyllä jo tympiä kaikki tyhmät ryhmätehtävät. Molemmat siskot tulivat torstaina tänne kylään ja olivat pari yötä. Aika meni tosi nopeasti. Perjantaina käytiin shoppailemassa ja illemmalla syömässä ravintola Foodissa. Söin broileripastaa, joka oli aika mautonta. Siskojenkin ruuat olivat ihan perussörsseleitä, melko mitäänsanomattomia. Ruoka oli halpaa, mutta en taida enää mennä sinne syömään, koska minusta ruuassa täytyy olla makua. Me kävimme myös eräässä pubissa istuskelemassa, koska kämppis oli siellä sinä iltana töissä.

Ilta oli todella mukava, mutta sain kauhean päänsäryn. Ehkä pubissa oli vain niin kauhea meteli, joka johtui meidän pöytäseurueestamme. Jossakin vaiheessa jutustelu kääntyi kauhuelokuviin ja kummitustarinoihin, ja kaikkia alkoi pelottaa. Pikkusiskoni kertoi ystävästään, joka on neurottinen valojen ja sähkölaitteiden kanssa. Ennen nukkumaanmenoa hän kiertää sammuttelemassa ne yksi kerrallaan. Eräänä aamuna hän oli huomannut, että keittiössä oli jäänyt valo palamaan. Hän ei ollut sitä jättänyt päälle, koska olisi kuitenkin huomannut valon kajastavan kynnyksen alta. Ei ole vieläkään selvinnut, miten valo on mennyt itsestään päälle. Tapaus on yhtä mysteerinen kuin se kukkapuska, jonka lähettäjä ei halua paljastua.

Eilen me vietimme kaverin luona pikkujouluja todella pienellä poppoolla. Joimme punaviiniä ja glögiä sekä söimme salattia, suklaakonvehteja, torttuja ja pipareita. Ei tarvinnut tulla onneksi nälkäisenä kotiin. Me vuokrasimme elokuvan Joulutarina, koska ajattelimme, että se on kiva ja jouluinen. Leffa oli minusta rimanalitus. Tarina oli surullinen ja ylipäätään huono. Pikkusiskoni oli ihan oikeassa, että elokuvan loppu on todella kökkö. Dialogi oli jäykkää ja hahmot olivat etäisiä eikä niihin voinut samaistua. Kaiken lisäksi Joulupukki oli kummallinen ukkeli, joka sekoaa. Hassua, miten jäykkiä hahmot olivat, vaikka elokuva oli täynnä suomalaisia huippunäyttelijöitä. Joulutarinan tunturimaisemat, lavastus ja musiikki olivat kauniita, joten kyllä elokuvan voi ihan niiden ansiosta katsoa loppuun.

Huono elokuva ei kyllä pilannut lainkaan meidän iltaa. Syöminen ja jutusteluhan on ihan parasta ajanvietettä! Baariin ei tullut lähdettyä, mutta ehkä sitten ensi kerralla... Kun tultiin kämppiksen kanssa kotiin, talo oli pimeänä mutta ulkovalo oli palamassa. Muut kämppikset olivat kotiseuduillaan käymässä, joten kotona ei pitänyt olla ketään. Ihmettelin sitä ääneen, koska en ollut taatusti jättänyt ulkovaloa päälle. Kämppiskään ei ollut valoa sytyttänyt lähtiessämme. Menimme kauhusta jäykkänä sisälle, koska kumpikin muistimme edellisiltaisen tarinan pikkusiskon ystävästä. Eteisessä huomasin kuitenkin ylimääräiset kengät, jotka kuuluivat "viikonloppukämppiksellemme". Joo-o, pitäisiköhän kasvaa jo aikuiseksi ja olla kuuntelematta jotain tyhmiä kauhutarinoita.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Lumisadetta

Maan on peittänyt aivan ihana valkoinen lumipeite! Olen aivan innoissani, kun yhden iltapäivän aikana on satanut niin paljon lunta. Toisaalta ei ollut kiva talsia kampukselta kotiin tennareissa, koska sukat oli ihan märät ja ulkona tuiskutti oikein roimasti. Olen muutenkin ollut tänään jostain syystä hyvällä tuulella, vaikka aamu ei ollutkaan ihan paras, mikä johtui aikaisesta herätyksestä. Oon ollut aika väsynyt, mutta se ei ole hyvää mieltä latistanut. Huomenna saan onneksi nukkua yhdeksään.

Siskot tulee ylihuomenna tänne Jyväskylään kyläilemään. Jippii! :) Pitää yrittää kehitellä jotain ohjelmaa. Lauantaina taas on kaverin pikkujoulut. On siis tosi kiva viikko tulossa! Pitää koputtaa kuitenkin puuta, etten vaan ole saanut sitä isän tautia. Meidän piti mennä tänään katsomaan Perun perunat -nimistä improvisaatioteatteria Juomatehtaalle. Sairastumisen vuoksi sitä ei järjestettykään. Harmittaa vähän, mutta pitää mennä seuraavalla kerralla sitten. Minun elämä on oikeaa "seuraavaa kertaa". En ole käynyt Kauppakadun approssa, mökkiseminaarissa tai sitseilläkään, koska meinaan aina mennä "seuraavalla kerralla sitten". Luultavasti en käy noissa koskaan, koska opiskeluaika ei vain riitä siihen. Olen vaan ihan liian saamaton.

Kauhea väsymys iski. Meinasin katsoa Frendit ja mennä sen jälkeen kämppiksen kanssa happihyppelylle. Odotan oikein ulos menoa, kun siellä on nyt niin kaunista.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Väsynyt maanantai

Huh, olipas taas aamulla oikea kunnon maanantaiaamuolo. Pääsin eilen nukkumaan vasta puolen yön jälkeen, kun piti tekaista vielä iltakymmenen jälkeen isälle onnittelupuhe (en aio oikeasti pitää sitä puhetta!), valmistautua opetustuokiota varten ja palauttaa eräs kotitehtävä. Meni monta tuntia ennen kuin aloin kunnolla heräillä. Muutenkin oli huono olo kun heräsin. Näin viime yönä unta, jossa paistoin ihan järjettömän kasan lettuja. Varmaan sen syömisen takia ei vielä aamullakaan tehnyt mieli aamupalaa.

Tänään pidin sen yhdyssanapikakertauksen. Se ilmeisesti meni ihan hyvin, mutta jotenkin en ollut kunnon vireessä ja aivot tuntui tosi "tahmeilta". Oli ihmeellisen hermostunut olo, vaikka en edes oikeastaan jännitä tuollaisia esiintymisiä. Isän onnittelupuhe meni taas ihan hyvin. Sain pitää sen ihan auditoriossa ja puhua mikkiin ja kaikkee. On kiva huomata, että muutkin esiintymiskurssilaiset on tosi paljon edistyneet. Kaikilla meni puheet tosi hyvin ja rennosti!

Meillä oli eilen perheen kesken joulupalaveri. Pidettiin erittäin demokraattinen istunto, jossa kaikkia osapuolia kuultiin tasapuolisesti. Yllättävää kyllä, että sen metelöinnin, riitelyn ja huutamisen jälkeen saatiin tehtyä ratkaisu, joka tuntui tyydyttävän kaikkia. Joskus olen haaveillut sellaisesta perheestä, jossa istuttaisiin keittiönpöydän ympärillä ja keskusteltaisiin rauhassa asioista. Ehkäpä tämä tulee tapahtumaan sitten, kunhan itse saan lapsia. Luultavasti ei. Me päätettiin, ettei kaikille tarvitse ostaa joululahjoja, vaan arvotaan, kenelle lahja täytyy ostaa. Minä vetäisin Kivi-Pekka-hatusta siskon kihlatun nimen. Tosi kiva. Miehille on just kaikista vaikeinta ostaa lahja.

Minun koirakuume ei vaan hellitä. Olen jo ihan vakavissani miettinyt pennun hankkimista. Minä vaan yksinkertaisesti TARVITSEN koiran. En tiedä, miksi, mutta näin se vain on. Ja haluan ihan oikean koiran. En halua mitään pientä puudelia, joka mahtuu käsilaukkuun ja jolle pitää pukea vaatteet päälle ulos mennessä kuin pienelle vauvalle, vaan sellaisen, joka ei kuole, jos siihen vahingossa kompastuu ja jota voi ihan oikeasti halata.

Voisinpas lähteä käväisemään pihalla kämppiksen kanssa. Pitää tuulettaa vähän tunkkaisia aivoja.

P.S. Se kukkapuketin lähettäjä ei ole selvinnyt vieläkään. Hemmetti.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Sairastelua

Tulin eilen vanhempien luo viikonlopun viettoon, koska isänpäivä on sunnuntaina. Äitillä on keuhkoputkentulehdus, ja nyt se yskii keuhkonsa pihalle. Isä tuli aamulla kuumeeseen. Toivottavasti tauti ei tartu minuun, koska minä en nyt millään ehdi sairastaa. Se tästä vielä puuttuisikin, että saisin jokun sikainfluenssan. Nyt isä istuu keittiössä yskimässä, vapisemassa ja hörppimässä teetä. Tarjosin konjakkiakin teen sekaan, mutta se ei kelvannut. Isä on siis ilmeisesti oikeasti kipeä.

Äsken isä alkoi syyttää taudistaan äitiä, koska hän on koko ajan pärskinyt hänen kasvoilleen. Äiti puolustautui sanomalla, ettei varmasti ole pärskinyt kasvoille vaan varpaille. Isän varpaat olivat kuulemma sairastuneet siitä, koska samantien hän alkoi vetää sukkia jalastaan ja esitellä jalkojaan, jotka olivat sen takia todella kipeät ja punaiset. Minua jäi vielä kiinnostamaan, miten virustartunnan saaneet varpaat on sitten aiheuttanut tämän kuumeen. Onkohan isä kenties nuollut omia varpaitaan? Oli myös mielenkiintoista tietää, millaiset influenssaviruksen tartuttamat jalat on, koska en ole sellaisesta kuullutkaan aiemmin. Noh, isä on muutenkin lääketieteellinen ihme, koska on onnistunut keräämään uskomattoman paljon vaivoja jo pelkästään ylävartaloonsa (pään sisällöstä nyt puhumattakaan!).

Aloitin tänään Karjalan kunnailla -maratonin isän kanssa. Ja me lopetettiin se äsken. On se vaan niin ihana sarja! Siinä on kauniita taloja ja maisemia. On mukavaa katsoa ohjelmaa, jonka hahmot ovat tavallisia järkeviä ihmisiä ja joilla on tavallisia normaaleja ongelmia. Ei aina sarjassa tarvitse olla kauheita suhdesotkuja, joissa nainen menee ensin naimisiin isän kanssa, mutta vaihtaa sen poikaan, jonka kanssa tämä saa lapsen, jonka isä onkin nainen, joka paljastuu transseksuaaliksi, jonka kanssa poika menee naimisiin, mutta joka tappaakin pojan isän ja menee naimisiin oman siskonsa kanssa. Eihän tuossa tietenkään ollut järkeä, mutta onko sitä Kauniissa ja rohkeissakaan??

tiistai 3. marraskuuta 2009

Jännitys tiivistyy

Se eilisen kukkapuketin lähettäjä ei ole vieläkään selvinnyt. Jos lähetyksen tarkoitus oli ilahduttaa, niin se sai minut lähinnä sekoamaan. Kukkakaupassa sanottiin, että lähettäjä oli halunnut pysyä anonyymina. Toivoin, että nimi olisi vain unohtunut kortista pois, mutta ei... prkl.

Brad Pitt yrittää saada Penelopen hengiltä -uni ei saanut valitettavasti jatkoa viime yönä. Yllättävää, etten muista ollenkan, mitä unta näin. Pitäisi ehkä ruveta pitämään unipäiväkirjaa, jotta voisin kartoittaa omaa psyykettäni (koska Kumman kaa -sarjan Ellukaan ei sitä voi tehdä).

Huooh, taidanpa palata takaisin miettimään, miten saisin opetusviestinnän kurssilla avattua muille opiskelijoille yhdyssanojen sekopäisen maailman viidessätoista minuutissa. Vastaus on tietenkin, etten mitenkään.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Yllätys

Viikonloppu meni oikein sulavasti kotona istuessa. Lauantaina siivosin, laitoin ruokaa ja kirjoittelin koulujuttuja niin ahkerasti, että unohdin käydä ulkona. Eilen sentään uskaltauduin pistäytymään pihalla, koska oli ihana keli. Nyt on jo monta päivää paistanut aurinko! Illalla lämmitettiin kämppiksen kanssa sauna. Rentouduin sohvalla rankan viikonlopun jälkeen siiderin ja Studio Julmahuvin apuvoimin.

Maanantai alkoi hyvin erikoisissa tunnelmissa. Sain kämppikseltä viestin, että minulle oli tullut kotiin kukkakaupalta kukkalähetys. Jännityksellä rynnistin luennolta vain huomatakseni, ettei kukkapaketissa ollut nimeä, pelkästään 5 tummanpunaista ruusua ja teksti "Aurinkoista syksyä!". Olen kovasti yritänyt kysellä ihmisiltä, kuka tämä lähettäjä voisi olla, mutta kukaan ei suostu tunnustamaan! Toivottavasti kukkien lähettäjä selviää pian. Oli se kyllä mukava yllätys, koska en koskaan saa kukkia. :)

Muuten päivä oli kiireinen mutta ihan mukava. On hyvä aloittaa viikko rennoilla puheviestinnän kursseilla. Nyt pitäisi vain miettiä, mitä omaan alaan liittyvää haluaisin ensi viikolla opettaa opetusviestinnän kurssilla. Mietin, että yhdyssanat voisi kaivata kertaamista. Joudun pitämään myös opetustuokion erään filosofian opiskelijan kanssa. Odotan sitä jo kauhulla, koska filosofia on minulle kirosana (kiitos erään ainedidaktikon). Saa nähdä, miten filosofian ja äidinkielen opetuksen saa yhdistettyä. Jotenkin väkivalloin se on tehtävä.

Illalla käytiin Sirpan kanssa reippaalla lenkillä. Kaverin kanssa lenkkeily on vaan niin paljon mukavampaa kuin yksin. Ei auta, vaikka olisi hyvää musiikkiakin mukana, tylsää on silti. Olen näköjään tylsää seuraa jopa itselleni!

Huomasin viime yönä, että mieli on aika jännittävä systeemi. Näin unta, että olin Brad Pitt ja yritin saada hengiltä Penelope Cruzin. Me uimme meressä ja hakkasin Penelopea pistoolin perällä, koska ammukset olivat loppu. Turhauduin kovasti, sillä en vain saanut sitä naista hengiltä vaikka miten kovasti paukutin! Heräsin keskellä yötä ja mietin, että miksi en vain yrittänyt hukuttaa häntä, koska se olisi ollut paljon helpompaa. Mitä muuta nämä unet kertovat minusta kuin että katson liikaa väkivaltaisia elokuvia (Reservoir Dogs, American History X ja eilisiltainen Panttivanki-leffa vain muutaman päivän sisällä)? Onkohan minulla jotain sisäisiä patoumia, joita haluaisin purkaa? Miksi näen usein unta siitä, että yritän saada jotain ihmistä hengiltä, ja se ei vain onnistu? Ja miksi olin siinä unessa juuri Brad Pitt? Odotan ihan mielenkiinnolla ensi yötä, jos eilinen uni vaikka jatkuisi.