Kummitusjuttuja

Viettelen taas jumitussunnuntaita. Jotenkin ei vaan jaksa tehdä mitään, vaikka pitäisi. Heräilinkin yllättävän myöhään, enkä olisi millään jaksanut nousta sängystä. Kaikilla ei taida olla perussunnuntai. Huomaa, että nyt joulun alla on kaupat auki sunnuntaisinkin. En ole nähnyt vielä yhtäkään pitsalaatikkoa tai Salen kauppakassia kulkevan ikkunani ohi. Muutenkin ihmiset näyttää terveiltä ja reippailta. Ilmeisesti kaikki flunssaiset ja krapulaiset ihmiset ovat jääneet suosiolla kotiin.

Aloin lukea Diana Gabaldonin Outlander-nimistä romaania (se on siis englanniksi). Otin varmuuden vuoksi kirjan suomenkielisen käännöksen (Muukalainen) viereen. Siitä olen tarkistellut hankalia sanoja. 1700-luvun englanninkielinen sanasto on hieman tuntematonta minulle. Jostain syystä koulussa emme opiskelleet sodankäyntiin, kivilinnoihin, klaaneihin tai lääkekasveihin liittyviä termejä. Kannattaa muuten lukea kirja miljoona kertaa suomeksi, jolloin englanninkielisen käännöksen kanssa ei ole juuri ongelmia. Muutenkin jo muistaa ulkoa, mitä romaanissa tapahtui.

Minulla on ollut taas kerran aika kiireinen viikko. Koulujuttujen kanssa olen saanut pakertaa ihan kiitettävästi. Nyt alkaa kyllä jo tympiä kaikki tyhmät ryhmätehtävät. Molemmat siskot tulivat torstaina tänne kylään ja olivat pari yötä. Aika meni tosi nopeasti. Perjantaina käytiin shoppailemassa ja illemmalla syömässä ravintola Foodissa. Söin broileripastaa, joka oli aika mautonta. Siskojenkin ruuat olivat ihan perussörsseleitä, melko mitäänsanomattomia. Ruoka oli halpaa, mutta en taida enää mennä sinne syömään, koska minusta ruuassa täytyy olla makua. Me kävimme myös eräässä pubissa istuskelemassa, koska kämppis oli siellä sinä iltana töissä.

Ilta oli todella mukava, mutta sain kauhean päänsäryn. Ehkä pubissa oli vain niin kauhea meteli, joka johtui meidän pöytäseurueestamme. Jossakin vaiheessa jutustelu kääntyi kauhuelokuviin ja kummitustarinoihin, ja kaikkia alkoi pelottaa. Pikkusiskoni kertoi ystävästään, joka on neurottinen valojen ja sähkölaitteiden kanssa. Ennen nukkumaanmenoa hän kiertää sammuttelemassa ne yksi kerrallaan. Eräänä aamuna hän oli huomannut, että keittiössä oli jäänyt valo palamaan. Hän ei ollut sitä jättänyt päälle, koska olisi kuitenkin huomannut valon kajastavan kynnyksen alta. Ei ole vieläkään selvinnut, miten valo on mennyt itsestään päälle. Tapaus on yhtä mysteerinen kuin se kukkapuska, jonka lähettäjä ei halua paljastua.

Eilen me vietimme kaverin luona pikkujouluja todella pienellä poppoolla. Joimme punaviiniä ja glögiä sekä söimme salattia, suklaakonvehteja, torttuja ja pipareita. Ei tarvinnut tulla onneksi nälkäisenä kotiin. Me vuokrasimme elokuvan Joulutarina, koska ajattelimme, että se on kiva ja jouluinen. Leffa oli minusta rimanalitus. Tarina oli surullinen ja ylipäätään huono. Pikkusiskoni oli ihan oikeassa, että elokuvan loppu on todella kökkö. Dialogi oli jäykkää ja hahmot olivat etäisiä eikä niihin voinut samaistua. Kaiken lisäksi Joulupukki oli kummallinen ukkeli, joka sekoaa. Hassua, miten jäykkiä hahmot olivat, vaikka elokuva oli täynnä suomalaisia huippunäyttelijöitä. Joulutarinan tunturimaisemat, lavastus ja musiikki olivat kauniita, joten kyllä elokuvan voi ihan niiden ansiosta katsoa loppuun.

Huono elokuva ei kyllä pilannut lainkaan meidän iltaa. Syöminen ja jutusteluhan on ihan parasta ajanvietettä! Baariin ei tullut lähdettyä, mutta ehkä sitten ensi kerralla... Kun tultiin kämppiksen kanssa kotiin, talo oli pimeänä mutta ulkovalo oli palamassa. Muut kämppikset olivat kotiseuduillaan käymässä, joten kotona ei pitänyt olla ketään. Ihmettelin sitä ääneen, koska en ollut taatusti jättänyt ulkovaloa päälle. Kämppiskään ei ollut valoa sytyttänyt lähtiessämme. Menimme kauhusta jäykkänä sisälle, koska kumpikin muistimme edellisiltaisen tarinan pikkusiskon ystävästä. Eteisessä huomasin kuitenkin ylimääräiset kengät, jotka kuuluivat "viikonloppukämppiksellemme". Joo-o, pitäisiköhän kasvaa jo aikuiseksi ja olla kuuntelematta jotain tyhmiä kauhutarinoita.