Jaahas, se joulukin jo tulla jollottaa. Miten se aika vaan tuntuu menevän niin kamalan äkkiä? Vastahan kesä loppui ja tulin takaisin Jyväskylään, ja ensi viikolla on jo joulukuu! Joo, tiedän, että tämä aloitus oli NIIN klisheinen, mutta kun jotenkin tämä asia juuri iski tajuntaani... Tänä vuonna olen jopa ihan pikkuisen odottanutkin joulua. Ehkä se johtuu tuosta lumesta ja pakkasesta. Voi että, minä tykkään talvesta! On ihanaa mennä ulos, kun on kova pakkanen ja koko maailma on huurteessa ja aurinko paistaa todella matalalta jostain hentoisen pilviverhon takaa. Harmi vain, että kaupungissa ei pysty nauttimaan ihanista illoista, kun taivas on täynnä tähtiä ja kuu on niin kirkas, että voi nähdä oman varjonsa. Revontuliakaan en ole nähnyt enää vuosiin. Täällä vain inhottava keltainen valo tulvii ikkunasta sisään, vaikka olisi pimeää.
Tänä syksynä en ole edes kärsiny mistään kaamosmasennuksestakaan. Ehkä se johtuu siitä, että olen ollut opinnoista niin motivoitunut, innoissani ja kiireinen, etten ole ehtinyt miettiä pimeyttä. Tai sitten siitä, että olen lähes joka päivä saanut nukkua kymmeneen. Aamupimeys on kaikkein ahdistavinta, joten on mahtavaa herätä vasta valoisan aikaan. Väsynyt olen kyllä usein silti, vaikka olenkin saanut nukkua paljon. Syksyisin unentarpeeni varmaan tuplautuu! 8 tuntia unta on liian vähän. Eipähän kesällä unta samalla tavalla tarvitsekaan. Töissä ei aivoja juuri tarvitse käyttää, joten ei sitä untakaan tarvitse niin paljon.
Tekisi mieli mennä ulos, sillä nytkin ilma on mukavan kirkas. Ulkona näyttää vaan tuulevan taas. Toivottavasti tuo tuuleminen jo loppuisi. Minulla on hartiat jumissa, kun kävelen ulkona vaistomaisesti hartiat korvissa. Niskaan tuulee, vaikka on kaulahuivi ja huppu päässä! Ensi viikoksi on luvattu vielä kovempaa pakkasta. Yöllä pitäisi olla yli -20 astetta. Ajattelin, että tekisin jäälyhtyjä. Niistä tulee niin lapsuus mieleen. Varsinkin jouluisin meillä oli aina jäälyhtyjä.
Olen tässä miettinyt, että mistä se lapsuuden joulunodotus johtui. En ole enää kymmeneen vuoteen päässyt sellaiseen mielentilaan kuin pienenä, kun laski päiviä jouluun eikä aatonaattona olisi malttanut mennä millään nukkumaan, kun odotti niin kovasti seuraavaa päivää. Ehkä pitäisi olla vielä ala-asteella. Silloinhan harjoiteltiin näytelmiä joulujuhlaan, askarreltiin joulukoristeita ja laulettiin joululauluja. Nykyään ei tule enää katsottua lastenohjelmia eikä joulukalenteriakaan. Näin aikuisena tulee vain luettua naistenlehtiä, joissa on suuria otsikoita "Näin vältät joulustressin!" tai "Joulu tulee - näin pysyt hoikkana" tai "100 joululahjavinkkiä". Joo-o, onpa masentavaa. Meille kasataan kauheat paineet, vaikka stressiä pitäisi olevinaan välttää.
Minä en kyllä tänä(kään) jouluna stressaa mistään! Joululahja (aivan, se yksi ja ainoa) on jo ostettuna ja ehkä paketoitunakin. En ole tehnyt sen eteen yhtään mitään. Paitsi maksan sen tietysti. Olen siis välttänyt paniikinomaisen ja hikisen säntäilyn keskustan kaupoissa puhelin korvalla "No tiiätkö YHTÄÄN, mitä se vois haluta lahjaksi?". Itse asiassa tuntuu hieman kummalliselta, ettei ole edes joulukuu, ja kaikki on jo hoidettu. Ehkä lähetän tänä vuonna joulukortit - jos muistan. Vime vuonna en halunnut. Silloin koko joulun olisi minusta ihan hyvin voinut skipata... Mutta tänä vuonna minulla saattaisi olla energiaa siihen. Ehkä tänä vuonna voisin mennä kauppoihin tutkimaan joulutavaroita ja nauramaan partaani, kun muita ihmisiä ahdistaa. Hah.
Muutin viimeinkin tätä blogin ulkoasua vähän pirteämmäksi. Ei tämä silti kyllä kovin hienolta näytä, mutta en ole mikään kikkailija, joka osaa tehdä kaikkia kivoja juttuja tietokoneella. Tuo vuoristokuva ei liity yhtään mihinkään, ja vähän mietityttääkin, pitäisikö vaihtaa Netta-koira takaisin. Mutta katsotaan nyt.
