Laiskottelua

Vapaapäivä on mennyt ihanasti laiskotellessa. En ole edes harkinnut, että voisin tehdä jotain hyödyllistä. Mutta kävinpähän sentään äänestämässä edustajistovaaleissa! Kävin tänään vetäisemässä hernekeittoa nassuun Ilokivessä. Sosiaalisia suhteita tuli hoidettua samalla, kun oli kaveri mukana. Ilmeisesti en ole kuitenkaan suhteita hoitanut tarpeeksi ahkerasti, koska jotkut tutut eivät enää tervehti. Se oli kummallista, mutta nähtävästi minun kasvot painuu niin helposti unholaan.

Tein tänään ihanaa pitsaa ja oon töllöttänyt töllöä ihan koko illan, ja nyt koskee päähän. Anthony Bourdain - No Reservations on ihan loistavaa viihdettä, kunhan itselläkin on samalla jotain hyvää syötävää! Suosittelen ohjelmaa kaikille, jotka ovat juuri syöneet vatsansa täyteen. Nälkäisille en suosittele. Haluaisin hakea kirjastosta jonkun aivan ihanan hömppäromaanin ja uppoutua sen maailmaan koko viikonlopuksi. Olisiko kenelläkään hyviä ideoita aivot-nurkkaan-kirjaksi?

Huomenna voin viettää rauhallisen aamun ja köpötellä Ilokiveen syömään Inkrun kanssa. Sen jälkeen menen käymään serkun luona. Olen kerännyt rohkeutta jo pari vuotta, että uskaltaisin mennä heille kylään. Nyt pelottaa vielä enemmän, koska hän on ottanut valtavan petokoiran (ranskanbulldoggi). Katsotaan, selviänkö huomisesta vierailusta hengissä. :P

Aurinko

Pakko oli tulla tänne hehkuttamaan, että tänään paistaa aurinko! Oli ihanaa herätä aamulla ja mielikin on paljon virkeämpi. Tuntuu, että vettä on tihkuttanut ainakin kuukauden putkeen. Nyt voisi jopa harkita pihan haravointia, kun on niin hyvä keli. Meidän piha on ihan nolon näköinen, kun noi lehdet pursuilee jo tielle.

No eipä minulla muuta. :)

Leffailtailua

Meillä oli tänään kämppiksen kanssa taas leffailta. Makuunista saa opiskelijakortilla kaksi leffaa yhden hinnalla, joten koko ilta menikin sitten sohvalla röhnöttäessä. Ja karkkia kului saavillinen. Ensi kerralla voisi kyllä harkita jotain terveellisempää naposteltavaa. Katsottiin Burn after reading ja Vicky Christina Barcelona. Ensimmäinen oli erittäin kummallinen komedia, jossa olivat mm. John Malkovich, Brad Pitt ja George Clooney. Suosittelen katsomista, mutta ei kannata odottaa mitään pieruhuumoria. Jälkimmäinen elokuva oli erittäin paljon ajatuksia herättävä rakkaus(?)tarina. Katsomisen arvoinen sekin.

Minä sain tänään viimeinkin silmälasit. Eikä se optikolla käyminenkään ollut niin vaikeaa, vaikka välttelin sitä vuosia - enkä edes oikeastaan tiedä, miksi. Kehykset ovat oikein kauniit. Ne ovat viininpunaiset ja feminiiniset (anteeksi, Frendit-huumoria). Onnistuin löytämään lasit, jotka tosiaan pukevat minua. Harmi vain, että toisen linssin vahvuus on -4 ja vasemman vain -0,25, joten oikea silmäni näyttää pienemmältä kuin vasen. Näytän joltain tyhmältä eriparisilmäiseltä hirviöltä, jos katsoo oikein tarkkaan. Pitää ruveta siristelemään vasenta silmää, että se näyttäisi pienemmältä, enkä näyttäisi enää yhtään oudolta! Kestää vähän aikaa, ennen kuin totun näihin laseihin. Kun astuin ulos kaupasta, tuntui, kuin olisin ollut vahvasti humalassa. Se oli oikein hauskaa! Opiskelijana minulla ei ole varaa alkoholiin.

Tänään minulla oli taas se esiintymisvarmuus-kurssi. Tällä kertaa ihmiset olivat jo ehtineet hieman tutustua, eikä tunnelma ollut enää niin vaivautunut. Tuntuu vaan edelleen oudolta nähdä niin kuoreensa käpertyneitä ihmisiä. Tekisi mieli ravistella eräitä, jotta saisin heihin vähän eloa. Ja sekin on kummallista, miten hiljaa toiset pystyvät puhumaan. Ensi kerralla otankin ehkä mukaani sen kuulotorven, jonka hankkimista eräs kaveri ehdotteli eilen Ilokivessä.

Muuten se kurssi on oikein mielenkiintoinen. Meillä on paljon esiintymisiä, joista kaksi videoidaan. Ensi kerralla menemme tutustumaan pariin isoon auditorioon. Harjoittelemme mikkiin puhumista ja kokeilemme puhujanpönttöä. Se kuulosti tosi kivalta, ja odotan jo ensi viikkoa kovasti. Kurssista on varmasti hyötyä tulevaa uraa ajatellen. Vaikka itse en sinänsä jännitäkään, minulla tulee varmasti olemaan oppilaita, joilla on sen kanssa ongelmia.

Huh, iski kauhea väsymys heti, kun rupesin miettimään taas koulujuttuja. Taidanpa tästä painua petiin. Minulla on huomenna vapaapäivä ja saan nukkua piiiitkään. Ihanaa. :)

Kiirettä pitää

Oon ollut ihan kusessa opiskelujuttujen kanssa tässä pari päivää. Tänäänkin piti aamulla herätä jo kuudelta tekemään muistiinpanoja yhdestä artikkelista. Kirjasuomen luentokin meni horroksessa. Heti virkistyin, kun tulin kotiin ja katsoin pari Kumman kaa -jaksoa.

Sunnuntai meni ihanasti kavereiden kanssa. Herkuteltiin kana-pastasalaatilla, pähkinöillä, karkeilla ja tiramisulla. Jälkkäriksi vielä dipattiin vaahtokarkkeja suklaassa. Eilen opetusviestinnän kurssilla eräs poika sanoi, että niillä oli ollut viikonloppuna suklaaPUTOUS, ja kävi kyllä kateeksi. Ensi kerralla kyllä pistetään paremmaksi! Mutta ruoka oli ihanaa ja seura sitäkin parempaa. Me katsottiin myös Johnny Deppin leffa Blow, jossa Depp oli huumediileri. Elokuva oli tosi hyvä ja kaiken lisäksi tositapahtumiin perustuva. Suosittelen muillekin ihan jo sen takia, että Johnny Depp on vaan niin ihana. Paitsi välillä se tuulipuku ja otsatukka himmensi hieman hänen loistoaan...

Eilen minulla alkoi pari uutta kurssia: esiintymisvarmuuden kehittäminen (tai jotain sinne päin) ja kirjoittaminen. Esiintymiskurssi oli tarkoitettu aroille ja esiintymistä jännittäville opiskelijoille. Välillä tuntui, etten ihan kuulunun joukkoon jo ihan senkin takia, että osaan puhua kuuluvalla äänellä. Opeopiskelijoiden jälkeen ryhmäläiset tuntuivat todella... aroilta ja esiintymistä jännittäviltä. No, kaipa muutkin alkavat siellä reipastua, tai sitten he vain pelkäävät minua. Saatan ehkä joskus olla liikaa äänessä.

Kirjoittamiskurssi vaikuttaa ihan kivalta, koska meillä ei ole ollenkaan tapaamisia. Me siis kirjoitetaan 4 tekstiä ihan itsenäisesti. Ja se kurssi on myös helppo jättää kesken juuri sen takia. Sää nähdä, miten tässä käy. Tutustuin kurssilla yhteen mukavaan kirjallisuudenopiskelijaan. Me käveltiin yhtä matkaa keskustaan. Luultavasti ei tulla törmäämään ihan heti, mutta oli kiva olla hieman ulospäinsuuntautuneemmankin ihmisen seurassa vaihteeksi. Varmasti siellä esiintymiskurssilla on kivaa ja saan taas uusia tuttuja, kunhan muihin ryhmäläisiin tutustuu ensin.

Pakko mennä vähäksi aikaa lukemaan Portobellon noitaa. Saan tällä kertaa laiskotella koko illan. Ihanaa. :)

Lukutoukka

Minulla on ollut eilisestä lähtien vapaata. Maanantaina pitäisi seuraavan kerran mennä luennolle istumaan. Iltapäivällä hyppäsin junaan ja tulin Pieksämäen kautta porukoille. Koska minulla on ollut aika paljon vapaata, kuvittelin, että tekisin kirjasuomen kotitenttitehtävää. Minä todellakin meinasin tehdä sitä, mutta sitten jotenkin vain en tehnytkään. Eli olen istunut nenä kiinni kirjassa ihan koko ajan. Nyt pystyin vähäksi aikaa hellittämään ja kirjoittelemaan tänne, koska Bella ei kuollutkaan siihen, kun hänen vauvansa yritti repiä itsensä hampailla ulos kohdusta. Oli se kyllä jännä kohta, mutta onneksi kaikki on nyt hyvin.

Huomenna pitää herätä jo tosi aikaisin navettaan. Argh. Enkä edes muista enää mitään lomituksesta. Ehkä siitä jotenkin selvitään.

Hassua. Mulla oli äsken kauheasti kivoja ajatuksia, joista halusin kirjoittaa tänne. Nyt on pää ihan tyhjä ja mietin vain, mitä Bella-vampyyrille kuuluu ja meinaako hän hyökätä vauvansa kimppuun. Juu, yrittäkää ymmärtää. :)

Pubit vs. yökerhot

Kylläpäs on taas viikko vierähtänyt, enkä ole yhtään muistanut tänne raapustella (vai naputella?). Syysloma hurahti ohi todella nopeasti. Perjantaina juhlistimme kaverin Suomeen tulijaisia + tupareita. Oli oikein mukavaa, vaikka väsähdimmekin jo kahden aikaan. Itse asiassa katsoin heti puolen yön jälkeen kelloa viidentoista minuutin välein ja mietin, kehtaisiko mennä jo nukkumaan. Tylsistyminen ei tietenkään johtunut seurasta. Varsinkin alkuilta oli todella mukava.

Pubissa istuminen on kaveriporukalla mukavaa, koska voi turista muiden kanssa ja katsella ihmisiä. Yökerhoon mennessä tunnelma väsähtää melkein aina. Kaikki eivät kuitenkaan suostu tanssimaan, joten yksi jää yksin laukku- ja drinkkivahdiksi. Toiset lähtevät heilumaan tanssilattialle lasinsirujen ja muiden parkettien partaveitsien sekaan. Yleensä väsähdän 15 minuutin tanssirupeaman jälkeen. Jutteleminen on melkein mahdotonta (on rasittava puhua karjuen ja varsinkin, kun toinen ei kuitenkaan kuule, mitä yritän sanoa) ja istuimiakin on vaikeaa löytää, joten yleensä ainakin minä päädyn tönittäväksi johonkin tanssilattian reunamille samalla kun yritän varjella varpaitani sekä tuoppiani.

Minä viihdyn yökerhoissa vuosi vuodelta huonommin, koska olen aivan liian mukavuudenhaluinen. Haluan, että baariin pääsee sisään jonottamatta ja ilman narikka- ja pääsymaksua. En halua maksaa kymmentä euroa pelkästään siitä, että pääsen yrmeiden baarimikkojen palveltavaksi ja vielä maksamaan ylihintaisista juomista sekä karjumaan kurkkuni käheäksi, koska musiikki soi liian kovalla. Ja minä väsähdän aina liian aikaisin, joten yritän puoliväkisin sinnitellä vielä vähän aikaa, koska olenhan maksanut sen järjettömän kalliin pääsymaksun. Ikävää vielä on se, että kaverit kuitenkin haluavat yökerhoon, ja tietenkin minä menen mukaan, vaikka oikeasti en edes haluaisi. Monet säästäisivät paljon rahaa, jos lopettaisivat yökerhoissa ravaamisen ja siistyisivät pubeihin. Miettikääpä sitä!

Kävin eilen hieman ostoksilla ja eksyin ihan vahingossa kirjakauppaan. En kyllä todellakaan tiedä, miten niin sattui käymään. Hullaannuin ostamaan aika monta kirjaa. Yksi niistä oli Houkutus-sarjan viimeinen osa, joka on englanninkielinen. Luin sitä koko eilisillan, vaikka minulla olisi ollut paljon tärkeämpääkin tekemistä. Perustelin sen itselleni todella hyvin. Joudunhan opintojeni takia lukemaan paljon, ja hei haloo, kirja oli englanniksi, miten hyödyllistä! Kämppiksenikin lähti mukaan itsepetokseeni, joten minulle ei tullut edes huono omatunto. Olen kyllä hieman "heikkomielinen" lukemisen suhteen. Jos haluan lukea, annan siihen itselleni aina luvan.

Taidankin tästä samantien painua jatkamaan lukemista.

Kuumetta pukkaa

Touhusin tämän päivän onnistuneesti vanhempien maatilalla. Pääsin parturoimaan lehmiä, joista osa oli oikein mukavia asiakkaita. Huomenna sama rumba jatkuu hieman nuorempien lehmien parissa. Toivottavasti olen elossa vielä ylihuomennakin.

Minulla on aivan valtava koira-/kissa/hevos-/marsu-/kanikuume. Koiran hankkiminen olisi päällimmäisenä mielessä, mutta jostain syystä en voi vastustaa mitään eläimiä, joilla kasvaa turkki. Minulla on nähtävästi jokin kummallinen geeni, joka pakottaa minut purkamaan hellyyspurkaukseni lässyttämällä, halailemalla ja rapsuttelemalla. Jos en pääse purkautumaan, saan päänsärkyä, niska- ja hartiasärkyä sekä suu- ja sorkkataudin. Monesti, jos ajan esim. autoa, saatan itsekseni ääneen puhella koirille, joita näen auton ikkunasta jolkottelemassa ulkona (puhumalla tarkoitan sitä lässyttämistä). Olenkohan ihan normaali vai pitäisikö varata aika lääkäriin?

Kävin tänään rapsuttelemassa niin paljon pieniä ihania suloisia vasikoita, että joudun varmaan ottamaan sellaisen itselleni lemmikiksi. Vasikan hankkiminen ei ainakaan olisi kallista, sillä voisin ottaa itselleni seuraavan sonnivasikan, joka syntyy. Se varmasti viihtyisi Jyväskylässä meidän omakotitalomme pihalla. Voisin käyttää sitä pitkillä kävelylenkeillä ja ottaa yöksi viereen nukkumaan. Ei muuten kovin monella olisikaan niin hienoa lemmikkiä, ja taatusti kaikki koirien ulkoiluttajat olisivat kateudesta vihreitä. Ainoa ongelma olisi, ettei vasikka saisi koskaan kasvaa isoksi, mutta eiköhän tutkijat keksi tähänkin ratkaisun ihan tuotapikaa!

Taidankin painua tästä petiin näkemään unia koiranpennuista ja muista ihanista eläimistä.

Laiska maanantai

Skippasin tämän aamun luennon. Olis pitänyt raahautua jo kahdeksaksi yliopistolle, joten laitoin jo eilen illalla opettajalle viestiä, että olen sairas enkä pääse tulemaan. Hassua, ettei tullut edes huono omatunto. Nukuinpa siis aamulla pitkään, pakkasin repun kaikessa rauhassa ja suuntasin kohti Kuopiota.

Menin isosiskon luo, missä pikkusisko kävi kuumana, koska häntä oli kuulemma huijattu puhelinkaupoissa. Sisko kuitenkin rauhoittui viimein, kun mentiin Memphisiin syömään. Hyvä seura (ja ruoka), parempi mieli! Oli oikein hauskaa ja muilla asiakkaillakin oli varmasti hauskaa, kun joutuivat kuuntelemaan meidän juttuja.

Ruuan jälkeen katsottiin Ismo Leikolan stand up -videoita pikkusiskon uudelta tietokoneelta, joka myöskin luultavasti kuului röyhkeään huijauskauppaan. Leikola oli hulvaton, ja nauru saikin ruuan sulamaan vatsassa paremmin. Yritin tuhota ravintolassa aivan valtavaa jäätelöannosta, jota en saanut edes selätettyä. Varokaa kaikki ihmiset Memphisin jälkiruokia! Niihin täytyisi painaa teksti: "Varoitus. Tämä annos on valtava. Et saa sitä kuitenkaan syötyä."

Illan päätteeksi köröttelin bussilla vanhempieni luo. Tulin juuri saunasta ja kohta voinkin käpertyä sänkyyn lukemaan. Joo joo, luen taas kerran Houkutusta. Nolottaa ihan tunnustaa. Pitääpä yrittää mennä ajoissa nukkumaan, että jaksan olla huomenna työn touhussa!

Voi elämän kevät/syksy

Olipahan tämäkin viikonloppu hilpeä. Tulipahan sitten ero poikaystävän kanssa. Olihan se jo melkein tiedossa, mutta ei se ole ikinä helppoa. Olenkin nykyään päättänyt, etten tule kenenkään kanssa läheiseksi, koska kuitenkin se ihminen sitten kuolee tai jotain. Ei ole kyllä tämä vuosi ollut kovin helppo tähän asti. Saa nähdä, mitä kaikkea tulee vielä käymään. Olisipa se jotain positiivista kuitenkin. Pakkohan tähän vuoteen on mahtua edes JOTAIN positiivista.

Lauantai-ilta meni kummallisessa sumussa. Tänään sain sentään aikaiseksi erään loppuraportin, josta tuli todella huono, mutta en jaksa nyt vaan välittää. Sainpahan sen valmiiksi kuitenkin. Loppuillan kyllä aion viettää vaan tv:tä töllöttäen. Frendit nyt ainakin saa mielen pirteäksi. Tai sitten voisin katsoa pari Kumman kaa -jaksoa. En ainakaan katso mitään ahdistavaa tai vakavaa tänään.

Mukava syyspäivä

Huh, menipäs viikko nopeasti. Taas on viikonloppu edessä. Maanantaina olisi yksi luento ja sit voinkin lähteä syysloman viettoon vanhempien luo. :) Tiedossa onkin ihania maatilan töitä...

Tänään oli niin ihana syyspäivä, että jopa kurssin peruuntuminenkaan ei saanut mieltä matalaksi. Ryhmäviestinnän(kään) kurssia ei järjestetä, koska osallistujia ei ollut tarpeeksi, joten mulla olikin vapaapäivä. Harmitti vähän, koska kaikki kurssilaiset vaikuttivat tosi mukavilta. Kävin syömässä Lozzilla ja sain yllättävää ruokaseuraa. Onhan se ihan mukava turista puolituttujen (tai ehkä pikemminkin 1/5-tuttu) kanssa. Voi vähän harjoitella smalltalkia. Käytin iltapäivän tehokkaasti kirjastossa lueskelemalla puheviestintää. Olen koko viikon ollut älyttömän tehokas muutenkin!

Vaikka vihaankin syksyä koko sydämestäni, nautin todella paljon kävelystä kampukselle. Auringon paiste lämmitti, vaikka ulkona olikin vielä pakkasta. Joku oli kävellessään rikkonut kaikken vesilammikoiden jäät. Ruskan värjäämät puut näyttävät todella kauniilta sinistä taivasta vasten. Seminaarinmäki on aivan ihana etenkin syksyisin. Tiet ovat niin täynnä vaahteroiden lehtiä, että niissä saa kahlata nilkkojaan myöten. Ihmisetkin tuntuvat olevan paljon paremmalla tuulella aurinkoisella säällä.

Minulla on tulossa viikonloppuvieras, joten pitää kohta lähteä kävelemään häntä vastaan matkakeskukselle. Taidankin laittaa ihanat Vagabondin korkkarit jalkaan, jotta jalat alkaisi tottua niihin. On tyhmää ostaa miljoonia korkokenkiä ja sitten olla käyttämättä niitä. Sama pätee muidenkin vaatteiden kohdalla. Jos pienenä sai esimerkiksi uuden paidan, sitä ei missään nimessä saanut ruveta heti käyttämään. Ilmeisesti vanhat vaatteet piti kuluttaa puhki, ennen kuin sai laittaa päälleen sen ihanan uuden vaaleanpunaisen ruusukuvioisen collegepaidan. Minä laitan uudet vaatteet päälleni vaikka jo heti sovituskopissa, jos siltä tuntuu. Ja puen luennoille epäkäytännölliset korkokengät ja kaikki koruni, enkä ajattele, että ne olisi vain juhlakäyttöön. Minusta ei edes pitäisi olla erikseen juhla- ja arkivaatteita. Jos on mieli maassa, niin silloin pitää tälläytyä nätiksi, vaikka olisikin menossa vain lähimarkettiin!

Noh, en minäkään aina kulje parhaimmissani. Harmittavan usein tulee laitettua päälle farkut ja se mukavan pehmeä trikoopaita, koska joskus mitkään vaatteet eivät vain näytä hyvältä. Mistähän ihmeestä se johtuukin, että joinakin päivinä vaatekaappi tuntuu olevan pullollaan epäsopivia tai jo täysin muodista menneitä vaatteita? Tai sitten itse vaan näyttää tyhmältä ne päällään, vaikka viime viikolla oli pukeutunut täysin samaan asukokonaisuuteen ja ollut täysin tyytyväinen. Naisen elämä on todella kummallista. Onkohan miehillä samoja ongelmia lainkaan?

Jes

Käytiin kämppiksen kanssa lenkillä. Tietenkin alkoi sataa vettä ja molemmilla rupesi tekemään mieli vaikka sun mitä herkkuja. Tehtiin ihanaa marjapiirakkaa. :) Voisi sunnuntain huonomminkin viettää kuin saunoen ja syöden. Koulujutut jäi tekemättä, mutta ensi kerralla sitten. Oon vaan niin pirun laiska, enkä edes häpeä sitä.

Sunnuntaitunnelmia

Olen aina ollut todella huono päiväkirjojen kirjoittaja. Pienenä kirjoitin kaksi kertaa vuodessa päiväkirjaani (pitihän sellainen jokaisella itseään kunnioittavalla tytöllä olla) ja ajattelin, että olen jotenkin huono ihminen, kun en siihen juuri koskaan kirjoittanut. Tärkeimmät asiat kirjoitin aina ylös, ja isosiskoni kävi tasaisin väliajoin lukemassa päiväkirjani. Tein tietenkin itse samoin hänelle kostoksi. En kuitenkaan muista, kumpi aloitti tämän kammottavan kierteen. Ei auttanut, vaikka piilottelimme kirjamme milloin minnekin.

Hassua, etten ennen halunnut, että kukaan pääsisi lukemaan päiväkirjani, ja nyt kirjoitan sellaista julkisesti. Liekö se on jotain huomionhakuisuutta vai onko minun elämäni vain niin mitäänsanomatonta, ettei siinä ole mitään salailtavaa. Saa nähdä, jaksanko näpytellä tänne useammin kuin aukaisin sen ihanan lukollisen kirjan, jota säilyttelin lapsena kuin suurinta aarrettani.

Sunnuntait ovat minulle aina laiskottelua varten. Olen yrittänyt kirjoittaa tekstitaidon kurssia varten erästä tehtävää omista tekstikäytänteistäni, mutta kyllästyin melko nopeasti. Ilman stressiä on vaikeaa saada mitään aikaan. On paljon mukavampaa istua koneella ja tuijotella ikkunasta lastenrattaita työnteleviä äitejä, sauvakävelyllä olevia vanhuksia ja nuoria, jotka sunnuntaikrapuloissaan hakevat kaupungin halvinta pitsaa, sekä tietenkin oravaa, joka vipeältää takapihallamme. Asun ihanan rauhallisella omakotitaloalueella ja voin seurata vastapäätä asuvaa perhettä. Perheessä on korkeintaan 3-vuotias suloinen poika (sukupuolesta on tietenkin hieman vaikea mennä sanomaan), joka kävelee kuin kipsissä paksujen vaatekerrosten takia. Poika tulee usein aidan viereen ihmettelemään kadulla liikkuvia. Meillähän voi olla muutakin yhteistä kuin ihmisten tuijottaminen.

Ikkunasta tuijottaminen myös ahdistaa. Vihaan syksyä. Inhoan sitä, kun puidet lehdet muuttuvat ruskeiksi. En pidä pimeästä enkä räntäsateesta. Inhoan sitä, kun joutuu heräämään aikaisin aamulla, ja on pimeää ja sateista. Odotan jo kovasti talvea. On ihanaa, kun maa on valkoisen lumen peitossa. Rakastan kirpeitä pakkaspäiviä, kun aurinko kimaltelee hangilla ja hengitys huuruaa.

No, ehkä tämänkin syksyn taas jotenkin sinnittelee. Kämppis tuli onneksi juuri kotiin ja laittoi saunan lämpiämään.