Pubit vs. yökerhot

Kylläpäs on taas viikko vierähtänyt, enkä ole yhtään muistanut tänne raapustella (vai naputella?). Syysloma hurahti ohi todella nopeasti. Perjantaina juhlistimme kaverin Suomeen tulijaisia + tupareita. Oli oikein mukavaa, vaikka väsähdimmekin jo kahden aikaan. Itse asiassa katsoin heti puolen yön jälkeen kelloa viidentoista minuutin välein ja mietin, kehtaisiko mennä jo nukkumaan. Tylsistyminen ei tietenkään johtunut seurasta. Varsinkin alkuilta oli todella mukava.

Pubissa istuminen on kaveriporukalla mukavaa, koska voi turista muiden kanssa ja katsella ihmisiä. Yökerhoon mennessä tunnelma väsähtää melkein aina. Kaikki eivät kuitenkaan suostu tanssimaan, joten yksi jää yksin laukku- ja drinkkivahdiksi. Toiset lähtevät heilumaan tanssilattialle lasinsirujen ja muiden parkettien partaveitsien sekaan. Yleensä väsähdän 15 minuutin tanssirupeaman jälkeen. Jutteleminen on melkein mahdotonta (on rasittava puhua karjuen ja varsinkin, kun toinen ei kuitenkaan kuule, mitä yritän sanoa) ja istuimiakin on vaikeaa löytää, joten yleensä ainakin minä päädyn tönittäväksi johonkin tanssilattian reunamille samalla kun yritän varjella varpaitani sekä tuoppiani.

Minä viihdyn yökerhoissa vuosi vuodelta huonommin, koska olen aivan liian mukavuudenhaluinen. Haluan, että baariin pääsee sisään jonottamatta ja ilman narikka- ja pääsymaksua. En halua maksaa kymmentä euroa pelkästään siitä, että pääsen yrmeiden baarimikkojen palveltavaksi ja vielä maksamaan ylihintaisista juomista sekä karjumaan kurkkuni käheäksi, koska musiikki soi liian kovalla. Ja minä väsähdän aina liian aikaisin, joten yritän puoliväkisin sinnitellä vielä vähän aikaa, koska olenhan maksanut sen järjettömän kalliin pääsymaksun. Ikävää vielä on se, että kaverit kuitenkin haluavat yökerhoon, ja tietenkin minä menen mukaan, vaikka oikeasti en edes haluaisi. Monet säästäisivät paljon rahaa, jos lopettaisivat yökerhoissa ravaamisen ja siistyisivät pubeihin. Miettikääpä sitä!

Kävin eilen hieman ostoksilla ja eksyin ihan vahingossa kirjakauppaan. En kyllä todellakaan tiedä, miten niin sattui käymään. Hullaannuin ostamaan aika monta kirjaa. Yksi niistä oli Houkutus-sarjan viimeinen osa, joka on englanninkielinen. Luin sitä koko eilisillan, vaikka minulla olisi ollut paljon tärkeämpääkin tekemistä. Perustelin sen itselleni todella hyvin. Joudunhan opintojeni takia lukemaan paljon, ja hei haloo, kirja oli englanniksi, miten hyödyllistä! Kämppiksenikin lähti mukaan itsepetokseeni, joten minulle ei tullut edes huono omatunto. Olen kyllä hieman "heikkomielinen" lukemisen suhteen. Jos haluan lukea, annan siihen itselleni aina luvan.

Taidankin tästä samantien painua jatkamaan lukemista.