Huh, menipäs viikko nopeasti. Taas on viikonloppu edessä. Maanantaina olisi yksi luento ja sit voinkin lähteä syysloman viettoon vanhempien luo. :) Tiedossa onkin ihania maatilan töitä...
Tänään oli niin ihana syyspäivä, että jopa kurssin peruuntuminenkaan ei saanut mieltä matalaksi. Ryhmäviestinnän(kään) kurssia ei järjestetä, koska osallistujia ei ollut tarpeeksi, joten mulla olikin vapaapäivä. Harmitti vähän, koska kaikki kurssilaiset vaikuttivat tosi mukavilta. Kävin syömässä Lozzilla ja sain yllättävää ruokaseuraa. Onhan se ihan mukava turista puolituttujen (tai ehkä pikemminkin 1/5-tuttu) kanssa. Voi vähän harjoitella smalltalkia. Käytin iltapäivän tehokkaasti kirjastossa lueskelemalla puheviestintää. Olen koko viikon ollut älyttömän tehokas muutenkin!
Vaikka vihaankin syksyä koko sydämestäni, nautin todella paljon kävelystä kampukselle. Auringon paiste lämmitti, vaikka ulkona olikin vielä pakkasta. Joku oli kävellessään rikkonut kaikken vesilammikoiden jäät. Ruskan värjäämät puut näyttävät todella kauniilta sinistä taivasta vasten. Seminaarinmäki on aivan ihana etenkin syksyisin. Tiet ovat niin täynnä vaahteroiden lehtiä, että niissä saa kahlata nilkkojaan myöten. Ihmisetkin tuntuvat olevan paljon paremmalla tuulella aurinkoisella säällä.
Minulla on tulossa viikonloppuvieras, joten pitää kohta lähteä kävelemään häntä vastaan matkakeskukselle. Taidankin laittaa ihanat Vagabondin korkkarit jalkaan, jotta jalat alkaisi tottua niihin. On tyhmää ostaa miljoonia korkokenkiä ja sitten olla käyttämättä niitä. Sama pätee muidenkin vaatteiden kohdalla. Jos pienenä sai esimerkiksi uuden paidan, sitä ei missään nimessä saanut ruveta heti käyttämään. Ilmeisesti vanhat vaatteet piti kuluttaa puhki, ennen kuin sai laittaa päälleen sen ihanan uuden vaaleanpunaisen ruusukuvioisen collegepaidan. Minä laitan uudet vaatteet päälleni vaikka jo heti sovituskopissa, jos siltä tuntuu. Ja puen luennoille epäkäytännölliset korkokengät ja kaikki koruni, enkä ajattele, että ne olisi vain juhlakäyttöön. Minusta ei edes pitäisi olla erikseen juhla- ja arkivaatteita. Jos on mieli maassa, niin silloin pitää tälläytyä nätiksi, vaikka olisikin menossa vain lähimarkettiin!
Noh, en minäkään aina kulje parhaimmissani. Harmittavan usein tulee laitettua päälle farkut ja se mukavan pehmeä trikoopaita, koska joskus mitkään vaatteet eivät vain näytä hyvältä. Mistähän ihmeestä se johtuukin, että joinakin päivinä vaatekaappi tuntuu olevan pullollaan epäsopivia tai jo täysin muodista menneitä vaatteita? Tai sitten itse vaan näyttää tyhmältä ne päällään, vaikka viime viikolla oli pukeutunut täysin samaan asukokonaisuuteen ja ollut täysin tyytyväinen. Naisen elämä on todella kummallista. Onkohan miehillä samoja ongelmia lainkaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti