Touhusin tämän päivän onnistuneesti vanhempien maatilalla. Pääsin parturoimaan lehmiä, joista osa oli oikein mukavia asiakkaita. Huomenna sama rumba jatkuu hieman nuorempien lehmien parissa. Toivottavasti olen elossa vielä ylihuomennakin.
Minulla on aivan valtava koira-/kissa/hevos-/marsu-/kanikuume. Koiran hankkiminen olisi päällimmäisenä mielessä, mutta jostain syystä en voi vastustaa mitään eläimiä, joilla kasvaa turkki. Minulla on nähtävästi jokin kummallinen geeni, joka pakottaa minut purkamaan hellyyspurkaukseni lässyttämällä, halailemalla ja rapsuttelemalla. Jos en pääse purkautumaan, saan päänsärkyä, niska- ja hartiasärkyä sekä suu- ja sorkkataudin. Monesti, jos ajan esim. autoa, saatan itsekseni ääneen puhella koirille, joita näen auton ikkunasta jolkottelemassa ulkona (puhumalla tarkoitan sitä lässyttämistä). Olenkohan ihan normaali vai pitäisikö varata aika lääkäriin?
Kävin tänään rapsuttelemassa niin paljon pieniä ihania suloisia vasikoita, että joudun varmaan ottamaan sellaisen itselleni lemmikiksi. Vasikan hankkiminen ei ainakaan olisi kallista, sillä voisin ottaa itselleni seuraavan sonnivasikan, joka syntyy. Se varmasti viihtyisi Jyväskylässä meidän omakotitalomme pihalla. Voisin käyttää sitä pitkillä kävelylenkeillä ja ottaa yöksi viereen nukkumaan. Ei muuten kovin monella olisikaan niin hienoa lemmikkiä, ja taatusti kaikki koirien ulkoiluttajat olisivat kateudesta vihreitä. Ainoa ongelma olisi, ettei vasikka saisi koskaan kasvaa isoksi, mutta eiköhän tutkijat keksi tähänkin ratkaisun ihan tuotapikaa!
Taidankin painua tästä petiin näkemään unia koiranpennuista ja muista ihanista eläimistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti