Väsynyt maanantai

Huh, olipas taas aamulla oikea kunnon maanantaiaamuolo. Pääsin eilen nukkumaan vasta puolen yön jälkeen, kun piti tekaista vielä iltakymmenen jälkeen isälle onnittelupuhe (en aio oikeasti pitää sitä puhetta!), valmistautua opetustuokiota varten ja palauttaa eräs kotitehtävä. Meni monta tuntia ennen kuin aloin kunnolla heräillä. Muutenkin oli huono olo kun heräsin. Näin viime yönä unta, jossa paistoin ihan järjettömän kasan lettuja. Varmaan sen syömisen takia ei vielä aamullakaan tehnyt mieli aamupalaa.

Tänään pidin sen yhdyssanapikakertauksen. Se ilmeisesti meni ihan hyvin, mutta jotenkin en ollut kunnon vireessä ja aivot tuntui tosi "tahmeilta". Oli ihmeellisen hermostunut olo, vaikka en edes oikeastaan jännitä tuollaisia esiintymisiä. Isän onnittelupuhe meni taas ihan hyvin. Sain pitää sen ihan auditoriossa ja puhua mikkiin ja kaikkee. On kiva huomata, että muutkin esiintymiskurssilaiset on tosi paljon edistyneet. Kaikilla meni puheet tosi hyvin ja rennosti!

Meillä oli eilen perheen kesken joulupalaveri. Pidettiin erittäin demokraattinen istunto, jossa kaikkia osapuolia kuultiin tasapuolisesti. Yllättävää kyllä, että sen metelöinnin, riitelyn ja huutamisen jälkeen saatiin tehtyä ratkaisu, joka tuntui tyydyttävän kaikkia. Joskus olen haaveillut sellaisesta perheestä, jossa istuttaisiin keittiönpöydän ympärillä ja keskusteltaisiin rauhassa asioista. Ehkäpä tämä tulee tapahtumaan sitten, kunhan itse saan lapsia. Luultavasti ei. Me päätettiin, ettei kaikille tarvitse ostaa joululahjoja, vaan arvotaan, kenelle lahja täytyy ostaa. Minä vetäisin Kivi-Pekka-hatusta siskon kihlatun nimen. Tosi kiva. Miehille on just kaikista vaikeinta ostaa lahja.

Minun koirakuume ei vaan hellitä. Olen jo ihan vakavissani miettinyt pennun hankkimista. Minä vaan yksinkertaisesti TARVITSEN koiran. En tiedä, miksi, mutta näin se vain on. Ja haluan ihan oikean koiran. En halua mitään pientä puudelia, joka mahtuu käsilaukkuun ja jolle pitää pukea vaatteet päälle ulos mennessä kuin pienelle vauvalle, vaan sellaisen, joka ei kuole, jos siihen vahingossa kompastuu ja jota voi ihan oikeasti halata.

Voisinpas lähteä käväisemään pihalla kämppiksen kanssa. Pitää tuulettaa vähän tunkkaisia aivoja.

P.S. Se kukkapuketin lähettäjä ei ole selvinnyt vieläkään. Hemmetti.