Miks aina kaikki maanantaipäivät ovat ihan tyhmiä?

Kylläpä alkoi taas aivan mahtavan ihanasti tämä viikko! Jouduin heräämään maanantaina jo aamutuimaan vain huomatakseni, että kaikki lumet olivat sulaneet. Ilma oli masentavan pimeä ja sumuinen. Tuntui inhottavalta kahlata likaisessa sohjossa luennolle, joka sekään ei ollut mieltä piristävä.

Minä pidin maanantaina sen 25 minuuttia kestävän opetustuokion filosofian opiskelijan kanssa. Tehtävän tarkoituksena oli siis yhdistää tuokioon sekä äidinkieli että filosofia jollakin tavalla. Tuokio meni ihan surkeasti. Tuntui turhauttavalta, kun pari odotti koko ajan minulta ohjeita eikä osannut tehdä mitään oma-aloitteisesti. Ryhmäkeskustelun aikana meidän piti kuunnella, mitä oppijat juttelevat, mutta minun opetuskumppani vaan kulki minun kyljessä kiinni ja tuijotti minua. Minun piti sanoa sille kahdesti, että meidän kannattaa hajaantua eikä kulkea yhdessä. Minä jouduin vetämään koko tuokion, ja eipä me sen takia saatu kauhean hyvää palautetta, kun ei yhteistyö toiminut lainkaan. En kyllä tee enää ikinä mitään filosofian opiskelijoiden kanssa!!

Iltapäivällä oli ihana tulla kotiin, koska meidän kämppiksellä on kaksi australianterrieriä hoidossa. Ne koirat ovat aivan ihania, tosi sosiaalisia ja hellyydenkipeitä. Oon rapsuttanut niitä ainakin vuorokauden edestä. Saa nähdä, pahentaako tämä vain minun koirakuumetta.

Tänään oli vähän parempi päivä, koska sain palautettua ajoissa erään kotitenttitehtävän. Yliopistolla on myös eräs söpö poika, jonka näkeminen piristää. :D Juuri puhuttiin kämppiksen kanssa siitä, miten naisvaltaisella alalla me olemme. Luennoilla saattaa hyvällä tuurilla olla kaksi miespuolista opiskelijaa, ja sekin on jo suorastaan saavutus. Eihän naisissa mitään vikaa ole, mutta ei minua haittaisi, jos opiskelujen kautta saisi edes muutaman mies-merkkisen kaverin.

Käytiin tänään kavereiden kanssa syömässä Ilokivessä (mikä oli todella yllättävä valinta). Siellä oli pari kaverin kaveriakin, ja jostain syystä meidän keskustelu kääntyi eläimiin sekaantumiseen ja sukurutsaukseen. Mietittiin, miten väärin (ja miksi) on sekaantua eläimiin, tai rakastua esim. omaan veljeensä, jos ei aio mennä naimisiin tai hankkia lapsia hänen kanssaan. Molemmat tuntuu jo ajatuksena iljettävältä, mutta missä menee se raja, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Pidettiinhän homoseksuaalisuuttakin sairautena vielä 70-luvulla. Niin, meillä oli todella hyvä ruokapöytäkeskustelun aihe tänään.

Pitäisi kai ruveta siivoamaan, koska huomenna tulee kaveri yökylään. Minä olen suosittua seuraa nykyään! No en oo oikeasti.