Pitäisi mennä nukkumaan, koska huomenna täytyy herätä seitsemältä, mutta yhtäkkiä tulikin halu kirjoitella tänne. Päässä ei vaan liiku mitään kovin järkevää. Nytkin olen tuijottanut tyhmänä tietokoneen näyttöä jo monta minuuttia. Ilmeisesti minun siis ihan oikeasti pitäisi mennä nukkumaan eikä enää heilua koneen ääressä. Tossu-koira on vaan nukahtanut minun sängylle, enkä millään viitsisi ajaa sitä pois... Ja voisin keksiä vielä lisää hyviä tekosyitä, miksi ei kannata kaivautua peiton alle ja nukkua kunnon yöunia. Sitä paitsi maanantaihinhan kuuluu aivan armoton väsymys.
Minulla oli ihan kiva viikonloppu. Perjantaina menin isosiskon luo (niin ja onhan hänen kihlattukin siellä, en ole unohtanut!). Me leivottiin isän synttärijuhlia varten. Minä tein mudcaken sekä suklaisen tuorejuustokakun. Sisko pyöräytti perinteisen täytekakun, ja teimme vielä yhdessä kinkku-makaronisalaattia. Em. kihlattu ei tarjoutunut lainkaan auttamaan meitä, mikä oli sinänsä ymmärrettävää, koska hänen täytyi ajaa kuntopyörällä. Leipominen tapahtui nopeasti, koska olemme hyvin topakoita ja rivakkaliikkeisiä tyttöjä. Aloittaminen oli kyllä hieman vaikeaa, koska meidän täytyi vuorotellen käväistä ihan nopeasti Facebookissa katsomassa, onko toisen tietokonevuoron aikana kavereille tapahtunut jotain uutta ja jännää (ja minä pelasin pari erää Treasure Madnessia, johon olen ihan pikkuisen koukussa).
Koska isä ei halunnut juhlia syntymäpäiviään ja sanoi menevänsä viikonlopuksi Ibizalle (mikä on hieman koomista, koska isähän on tosi kova bailaaja ja tykkää olla ulkomailla), järjestimme hänelle yllätysjuhlat. Isä oli täysin tietämätön bailuista, kun menimme vanhempien luo lauantaina. Juhlien järjesteleminen oli hieman hankalaa, koska juhlakalu ei ymmärtänyt häipyä siksi aikaa maisemista. Hänelle täytyi hieman vihjata, voisiko hän käydä mökillä lämmittämässä saunan, koska joku vieras saattaa tulla käymään. Heti, kun isä viimein ymmärsi lähteä, tulivat ensimmäiset vieraat pihaan. Ja seuraavat. Ja seuraavat. Vieraita tuli puolet enemmän kuin odotimme, joten juhlista tuli hieman yllätys meillekin. Tulikin kiire kaivaa ylimääräisiä lautasia ja kuohuviinilaseja kaapeista.
Kaikesta tohinasta ja häslingistä huolimatta kaikki meni todella hyvin. Isä ei kääntynyt ovella takaisin, kun näki väkijoukon. Ruoka ja juoma ei loppunut kesken. Kukaan niistä miljoonasta kiljuvasta pikkulapsesta (tuntui, että lasten määrä oli ainakin kymmenkertainen todelliseen määrään verrattuna) ei kaatunut ja iskenyt päätään pöydän kulmaan tai legopalikkaan. Isän kommentti tähän kaikkeen oli "Voi helevetti, minkä järjestitte", mutta hän vaikutti kuitenkin onnelliselta. Kaikkein parasta - ja tärkeintä- oli, että ruokaa jäi yli ja sain tuoda sitä mukanani Jyväskylään.
Hassua. Äsken tuli ihmeellinen oikosulku aivoihin. Aivan yhtäkkiä loppui teksti kuin seinään. Ilmeisesti se oli jonkun korkeamman voiman lähettämä valomerkki "Prkl nyt, Marjo, nukkumaan tai ei hyvä heilu". Taidanpa kuitenkin pelata IHAN vähän sitä Treasure Madnessia ennen baarin sulkeutumista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti