Heti alkaa tulla valituksia, jos en jaksa/muista kirjoittaa tänne. Pakko on vihaisten palautteiden takia keksiä jotain kirjoitettavaa, etten saa huohotuspuheluita tai muuta ikävää. Noh, puhelimeni ei juuri soi, joten ehkä ne huohotuspuhelut olisivat ihan tervetulleita. Hassua, jos puhelin joskus soi, kaikki ihmiset haluavat tavoittaa minut samana päivänä ja juuri samaan aikaan. Sitten on taas aikoja, jolloin istun sängyn reunalla kännykkä kädessä toivoen, että edes lehtikauppias soittaisi. Epäreilua, että seinän takana kämppis pulisee puhelimeen kaikki illat. Pitäisikö minun hankkia lisää ystäviä?
Tulin viime lauantaina viimeinkin takaisin Jyväskylään. On ihanaa olla taas kotona! :) Vanhempien luona ei ollut kovinkaan paljon seuraa. Täällä talo vilisee porukkaa. Sain myös kivan uuden kämppiksen, kun talon vanha asukas tuli vaihdosta. Harmi sinänsä, että asunnon ainoa miesvahvistus poistui, mutta me tullaan loistavasti naisporukallakin täällä toimeen. Ja vaikka monet ovat tätä epäilleet, ainakaan minulla ei ole tullut riitaa kenenkään kanssa. Kukaan ei ole saanut minua hermostumaan tai edes hiukkasen ärtymään. Uskokaa tai älkää.
Luennotkin alkoivat maanantaina. Minulla oli tiistai ja keskiviikko vapaita, ettei pudotus takaisin opintojen pariin ole liian raju. Aloitin viron kurssinkin tänään. Sen vaikutti tosi mielenkiintoiselta! Melkein jaksoin 4 tuntia keskittyä viron kielen kiemuroihin. Ehkä vähän ajatukset harhaili välillä... Kevät ei tällä hetkellä näytä kovin raskaalta, mutta toisaalta kandia pitäisi tehdä ahkerasti. Itse asiassa minun pitäisi tehdä sitä tällä hetkelläkin. Huh, heti alkaa ahdistaa, kun vain ajattelenkin koko asiaa. Ahdistus ei kuitenkaan millään tavalla vaikuta siihen, että alkaisin ihan oikeasti lukea lähdekirjallisuutta. Ehei. Ahdistun vain enemmän ja muutun entistä laiskemmaksi. Mutta tätähän se opiskelijan arki on! Tai ainakin joidenkin opiskelijoiden. Ja kämppiskin höpisee edelleen puhelimeen! Eikö silläkään ole mitään tärkeämpää tekemistä? Haluaisin kyllä tietää, miten suuret puhelinlaskut sillä on ja miten paljon se on taas edistynyt koulujutuissa tänään! Niinpä, olen kateellinen. Hänelle soittelevat sentään muutkin kuin äiti tai sisarukset...
Joku toivoi, että kirjoittaisin tänne uusimmat unipäivitykset. Valitettavasti unimaailmani on muuttunut kovin tylsäksi, kun tulin Jyväskylään. Nukun yöt kuin tukki (ihana oma sänky!!), enkä näe unia kuin korkeintaan suomen kielen lehtoreista. Ne hakkaamisunetkin ovat loppuneet ihan tyystin. Omituista. No, te lukijat saatte tietää heti ensimmäisenä, kun seuraavan kerran olen julkkis tai yritän saada julkkiksen hengiltä. Unista puheenollen, taidankin tästä lähteä metsästämään Nukku-Mattia/Maijaa tai Uni-Jukkaa/Jaanaa tuonne petiin (tasa-arvon takia muistan molempia sukupuolia tasapuolisesti). Aamulla on taas karmivan aikainen herätys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti