Olen muuten aika tehokkaasti onnistunut välttämään jumpassa käymisen! Maanantaina olin vain laiska, mutta eilen oli kuitenkin ihan hyvä syy olla käymättä. Saa nähdä, minkä syyn keksin tälle päivälle. Pakkanen on aika kova (-19 astetta) ja ulkona tuulee hyytävästi, joten pihalle ei viitsi mennä. Yöunetkin taisi jäädä pariin hassuun tuntiin, ja nyt väsyttää. Tai ei ne tunnit sinänsä hassuja olleet, pikemminkin katkonaisia. Noh, ensi yönä nukuttaa sitten hyvin. Tai voihan sitä nukuttaa huonostikin.
Kun yöunet jää vähälle, seuraavana päivänä on tosi kummallinen olo. Paleltaa ja mielialat vaihtelee kummallisesti. Nyt olen hilpeä kuin mielialalääkkeitä syönyt Joulupukki. Kohta masentaa ja tekisi mieli tirauttaa pieni itku (syytähän itkuun ei sinänsä tarvita, kämppiksen sanoin jo vaippamainos rittää). Välillä vähän kiukuttaakin, eikä ruoka maistu ollenkaan. Ja kaikki tämä vain sen takia, että on nukkunut huonosti! Enkä osaa oikein korjata univajetta päiväunillakaan. Juuri sen takia pyrkinkin nukkumaan yhdeksän tai kymmenen tuntia joka yö. Olen saanut kuulla siitä hieman hattuilua, mutta minä tarvitsen lapsen yöunet, jotta olen onnellinen.
Nyt alkoi ajatuskin jo pätkiä. Taidanpa jatkaa myöhemmin tätä kirjoittelua, kunhan päässä liikkuu fiksumpia ajatuksia (mitä saadaan varmaan odottaa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti