Karvoitusta ja kipeitä lihaksia

Luin muistaakseni eilen Hesaria, jonka eräässä kolumnissa (olen laiska enkä jaksa selvittää, mikä lehti on kyseessä) kirjoittaja puhui uuden vuoden lupauksista. Hänen ystävänsä oli tehnyt lupauksen, että aikoo olla tänä vuonna onnellisempi kuin viime vuonna. Taatusti tämä ystävä oli saanut ideansa minun blogistani! Vähänkö olen julkkis! Tietääkseni en ole ko. kolumnistin ystävä, ellei sitten joku kavereistani ole päässyt Hesariin töihin.

Uuden vuoden lupauksen pitäminen on ollut nyt vähän niin ja näin. Kävin nimittäin toissapäivänä rääkkäämässä itseäni Combatikissa ja eilen vielä varmuuden vuoksi (jotta tuska olisi taattu) Balletonessa. Nyt kehoni jokaikinen lihas on kipeä ja jumissa, mutta kaipa tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Tuntuu suorastaan koomiselta, kun nousen seisomaan ja kävelen hetken kumarassa jalat harallaan kuin vanha pappa ennen kuin lihakset vertyvät. Kämppikseni nauroivat tänään vertaukselleni. He ihmettelivät, miten niin tunnen itseni papaksi enkä mummoksi. Minä ehkä tunnen itseni miehisemmäksi kuin normaalisti. Erittyyköhän urheillessa testosteronia? Onneksi kävin juuri eilen ostamassa lisää Venus-teriä, jotta voin sheivata säärieni lisäksi myös mahdolliset viikset. Minua on toisaalta siunattu todella tuuhealla karvapeitteellä - kiitos geenien, joten tuskinpa pientä parrankasvua edes huomaisin.

Omituista, että minä tykkään liikunnasta, mutta päivittäinen urheiluni keskittyy silti lähinnä jääkaapin ja tietokoneen välillä ravaamiseen. Sanoinkin ystävälleni, jonka kanssa kävin jumppaamassa, että minut saa houkutella/pakottaa useamminkin jumppaan (onko jumpata-sana muuten jo totaalisesti mennyt pois muodista?). Vaikka sinne lähteminen on vaikeaa, olo urheilun jälkeen on mukava. Ei ehkä fyysisesti, mutta henkisesti ainakin. Minä voisin yrittää kevään aikana käydä jumpassa useamminkin. En LUPAA mitään. Tunnen itseni, ja tämä päätös pitää noin parisen viikkoa. Kaikki riippuu nyt ystävästäni, saako hän minut mukaan. Pakko on antaa hänelle tunnustus, koska hän kuitenkin houkutteli minua maanantaina Combatikiin viitisen tuntia.

Odotan jo kovasti viikonloppua. Perjantaina menemme kavereiden kanssa katsomaan Ristoa. Se on siis bändi. Sinänsä en odota keikkaa vaan on mukavaa viettää aikaa yhdessä. Lauantaina taas isosiskoni tulee tänne. Kuukausihoroskooppinikin lupaili, että helmikuussa tulee tapahtumaan jotain mukavaa. Tulevaisuus siis vaikuttaa oikein hyvältä!