Ajattelin äsken irtautua sohvan ja läppärin maagisesta vetokentästä ja mennä hieman ulos tuulettamaan tunkkaisia aivojani. Eipä kyllä tee enää mieli mennä pihalle. Ulkona tulee vaakatasossa jotain lumen ja veden sekoitusta, joten aivot todellakin olisi saanut oikein kunnolla tuuletusta (korvien välissä vetää todella tehokkaasti). Mitään kunnon lunta se tahmainen töhkä ei ole. Se vain jää märkänä ja painavana kiinni vaatteisiin. Käännyin siis kannoillani ja käperryin sohvalle viltin alle läppärin kanssa. Tulisipa joku vielä laittamaan tulen takkaan ja kynttilöitä palamaan, niin olisin superonnellinen! Iloitsin jo aamulla siitä, etten ole enää yläasteikäinen teini, vaan voin hyvillä mielin vetää jalkaan kumisaappaat ja villakangastakin. Pipon käyttökään ei nolota enää. Toisaalta muoti näyttää muuttuneen omista yläasteajoista jo aika paljon, sillä nykyteinit ovat todella trendikkäitä ja pukeutuvat järkevästi. Onneksi lantiofarkkujen ja napapaitojen aika on jo ohi!
Minulla on jatkuvasti kauhea matkakuume. Kaverit ovat levittäytyneet ympäri maailmaa, ja monet heistä kirjoittavat blogia. Luen niitä hieman kateellisena ja haaveilen matkustelusta. Olen suunnitellut hieman vaihtoon lähtemistä ja sain juuri kuulla, että Skotlannissa Aberdeenissa on vaihtopaikka. Se olisi unelmien täyttymys. Tai no, kaupunki voisi olla Edinburgh tai Inverness, mutta kaikkea ei voi saada. Mikään muu paikka ei ole jäänyt samalla tavalla mieleen kuin Skotlanti. Moni rakastuu esim. Venetsiaan tai Pariisiin, mutta minulla ei ole niihin paikkoihin mitään hinkua takaisin. Skotlannissa viehättävät mielenkiintoinen historia, kulttuuri, gaelin kieli ja etenkin mielettömän upeat maisemat. Skotlanti lumoaa samalla tavalla kuin karu lapin luonto. Onneksi voin hieman lievittää matkakuumettani New Yorkin matkalla. Hieman pelottaa kuitenkin lähteä reissuun, koska en ole koskaan matkustanut yksin. Äskettäin aloin jopa jännittää lentämistä, mikä on hassua, koska en ole koskaan pelännyt sitä. Onneksi minun ei tarvitse paikan päällä olla yksin, vaan siellä odottaa rakas ystävä. Mahtavaa, että saan oman oppaan. Matkustamisessa on se ikävä puoli, että itse ei välttämättä löydä niihin parhaimpiin paikkoihin. Onhan sitä turistirysissäkin tietysti käytävä, mutta itse haluaisin tutustua paikalliseen kulttuuriin ja käydä paikoissa, joissa tavalliset asukkaatkin käyvät.
Tuli ihan kauhean huono omatunto, kun olen röhnöttänyt sohvalla koko illan. Tein päivällä pannaria, ja sitä tuli syötä hieman liikaa (mansikkahillon ja kermavaahdon kera). Sivusilmällä seurasin Dieetit vaihtoon -sarjaa, joka on paras tapa syyllistää. Heti mietin, että olisi sittenkin pitänyt mennä sinne lenkille ja syödä vähän vähemmän. Tai ainakin sen kermavaahdon olisi voinut jättää pois. Siinä sarjassahan ei ole pelkästään läskejä vaan myös niitä tikkulaihoja, joten siinä tulee tuplasti ahdistusta. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun aiheutetaan huono omatunto sekä laihoille että lihaville. Ja tietenkin siinä sivussa myös normaalipainoisille ja hieman pullukoille. Luultavasti tällaiset ohjelmat eivät innosta ketään oikeasti laihduttamaan, liikkumaan tai tarkkailemaan ruokavaliotaan. Ne saavat vain syömään enemmän masennukseen. Tai no, tarvitseeko siihen syömiseen edes mitään syytäkään. By the way. Toinen sarja, joka aiheuttaa ahdistuksen, on Big Brother. Olen katsotnut sitä noin 15 minuuttia, ja tekisi jo mieli ampua itseni. Miten kukaan jaksaa seurata sitä sähellystä ja haahuilua? Itse sarjassa ei tapahdu mitään. Sanalla sanoen se on tylsä. Jopa minunkin elämässä tapahtuu enemmän, eikä minun elämässä tapahdu yhtään mitään. Paitsi kyllä minun päässä on enemmän toimintaa ("Mikä on levyseppä?" Voi tsiisus.).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti