Piti tulla taas yön pimeinä tunteina tänne raapustamaan. Ehkä nyt ajatus juoksee paremmin. Yritin vähän kandin aineistoa saada jäsenneltyä äsken, mutta meinasin saada itkuraivarit, joten jätin homman suosiolla kesken.
Hah, minun tietokone muuten parani itsestään! Tulin viikko sitten sunnuntaina kotiin, ja kone on siitä lähtien toiminut normaalisti eikä ole pitänyt lainkaan outoa ääntä. En ymmärrä tätä. Ehkä viikonlopun lomailu sopi sille. Nähtävästi koneiden kanssa kannattaa olla vain kärsivällinen. Minun ohje erilaisten laitteiden suhteen siis on "Jos lyöminen ei auta, unohda koko juttu - kyllä se siitä".
Eilen ei yllättäen ollutkaan normaali sunnuntai-iltapäivän ahdistus. Aamu meni tosi nopeasti, ja päivällä me kävimme kämppisten kanssa katsomassa Vakiopaineessa Sanna Ryynäsen monologin Vahvasti eletty elämä. Se oli aluksi hieman hämmentävä kokemus. Yleisöä oli vain kourallinen, ehkä alle 20 ihmistä. Näyttelijä oli todella lähellä yleisöä, ja tunnelma oli aluksi jotenkin liian intiimi. Kyllä siihen sitten tottui, että pystyi suurin piirtein laskemaan näyttelijän ihohuokoset. Vähän kyllä ärsytti, että meidän takana istui joku vanha mies, joka tuhisi tosi kovaa. Itse monologi oli mielenkiintoinen. Vakiopaineen sivuilla sitä kuvataan näin: ”Nainen odottaa miestään kotiin voidakseen alkaa elää. Vähitellen hän huomaa, että elämä meni jo - odottamiseen. Vai oliko odottaminen hyvä syy olla kohtaamatta elämä sellaisena kuin se olisi tullut?”
Ahdistussunnuntaita on kyllä paljon mukavampaa viettää, kun on kämppiksiä. Tämäkin päivä vain sujahti ohi, kun ihmiset tulee ja menee ja on aina seuraa. Suosittelen kaikille kommuuniin muuttamista jo ihan tämän takia ja miksei muutenkin. Monet ihmettelevät, miten pystyn asumaan neljän tytön kanssa, minä en taas parempaa asumismuotoa keksikään. Olen ihan varma, että jos olisin asunut koko opiskeluaikani pienessä yksiössä, olisin katunut sitä vielä jossain vaiheessa. Kyllähän yksiössä asumisessa on hyviä puoliakin. Voi kuljeskella alasti suihkun jälkeen ja sotkea niin paljon kuin haluaa. Ei tarvitse siivota muiden ihmisten sotkuja eikä tarvitse ottaa muita ihmisiä huomioon millään tavalla. Mutta yksiössä on aina yksin. Kommuunista tai solusta ei tarvitse lähteä pois, jos haluaa juttuseuraa. Jos haluaa olla yksin, voi mennä omaan huoneeseen ja laittaa oven kiinni.
Lauantaina oli kaverin synttärit, ja ilta menikin hänen luonaan istuskellessa. Ruokaa tuli ahdettua ihan kauheat määrät, ja oli muutenkin mukavaa rupatella ja vaan löhötä sohvalla. Baariinkaan ei tällä kertaa lähdetty, mikä oli ihan hyvä. Mutta uusi anniskeluravintola RUMA pitää kyllä käydä vielä tsekkaamassa tässä joku päivä. Saa nähdä, miten usein siellä tulee käytyä - jos edes joskus sinne asti selviänkään. Infernossakin ehdin käydä vain kerran.
Kai se on nyt pakko mennä nukkumaan. Ei ajatus ole kyllä selkeytynyt, ja jäi vielä eräs kotitehtäväkin tekemättä. En ole vielä kertaakaan tehnyt toisen kielen oppiminen -kurssin kotitehtäviä kunnolla saati sitten lukenut luentoihin liittyviä kirjan kappaleita. Olen vaan niin laiska ja saamaton. Ja tyhmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti