Niin sitä minäkin vanhenin taas viime viikonloppuna yhdellä vuodella. Minulla ei ole oikeastaan ollut tapana juhlia synttäreitäni, mutta nyt kutsuin kavereita kylään. Oli tosi hauskaa ja vieraat oli ihania! Kiitos vaan kaikille, kun tulitte juhlimaan. :)
Seuraava aamu ei ollutkaan sitten kovin ihana... Ja tilannetta pahensi vielä se, että minun oli pidettävä maanantaiaamuna englanninkielinen esitelmä aiheesta suomi toisena/vieraana kielenä. Esitelmää aloin väkertää vasta illalla, ja puolet ajasta meni vielä puhelimessa lörpötellessä, mutta jotenkin en osannut ottaa stressiä koko asiasta. Ja PowerPointin sain valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen keskiyötä! Yllättävän hyvin se esitelmä menikin muutaman tunnin valmistelulla (arvosana 3). Toisaalta harmitti vähän, että olisin kyllä pystynyt paljon parempaankin. Toisaalta taas sain kehuja vuorovaikutteisuudesta, ja opettaja sanoi, että esitykseni oli viihdyttävä. Yritinkin vähän saada yleisöä mukaan kysymyksillä, joten oli mukava huomata, että se tuotti tulosta.
Esitelmän jälkeen alkoikin sitten talviloma (vai miksikä sitä nyt täällä yliopistossa sanotaankaan). Eilen tulin vanhempien luo. Tuntui vähän ikävältä jättää kämppis sinne Jyväskylään lumen saartamaksi. Meidän pihassa on niin paljon lunta, ettei sinne pääse autolla (kohta ei varmaan kävellenkään), enkä oikeastaan tiedä, minne sitä voisi enää työntää. Ehkä kadulle? Isäkään ei suostu tulemaan auraamaan meidän pihaa. Tosi itsekästä minusta! Eihän täältä Kuopion perukoilta nyt niin pitkä matka olisi traktorillakaan Jyväskylään.
Olen ollut aika stressaantunut tässä parin kuukauden ajan (tai siis sanoisinko koko opintojen ajan). Jatkuvasti on pieni ahdistus, kun olisi niin paljon tekemistä, mutta vaikka jotain saisikin aikaiseksi, silti olo ei helpota. Aina tulee jotain uutta. Kandista kai tämä suurimmaksi osaksi johtuu. Olisipa ihanaa, jos koittaisi joskus se päivä, ettei tarvitsisi muistaa tai tehdä yhtään mitään. Olisi vain saanut kaiken hoidettua, ihan pienimmätkin mieltä painaneet asiat. Se päivä luultavasti koittaa sitten eläkkeellä. Tai haudassa. Mutta nyt tulin viettämään tätä lomaa sillä asenteella, etten aio tehdä yhtään mitään. Minä tiedän, että nyt on loma, ja olisi hyvää aikaa istua koneella tekemässä esim. kandia (mikä tarkoittaisi sitä, että ahdistuisin, en tekisi mitään ja istuisin Facebookissa kertomassa ahdistuksestani).
Nyt otan siis rennosti. Ja hei, vaikka olenkin hieman stressaantunut, olen kuitenkin aika onnellinen tällä hetkellä! Että vaikka vähän valitankin täällä, niin se on ihan onnellisen ihmisen marinaa, koska minä taisin hieman rakastua tänään. Rakkauteni kohde on Onni (5 kk), joka hymyili minulle tänään suloisesti. Voih. Odottakaa vaan, kun Onni vähän kasvaa, koska noin 20 vuoden päästä me mennään ehkä naimisiin!
Lomalla on lomailtava, se on oikea asenne! Onneksi täälläkään ei pääse unohtamaan kandia, kun kaikki aina avautuvat aiheesta Facebookissa! :D Minä tulen siltä osin kyllä muita jäljessä, koska aloin vasta ajatella koko asiaa parin kuukauden tauon jälkeen... Suurin osa ahdistuksista on siis varmaan vielä edessä.
VastaaPoistaTosi rentouttavaa lomaa sinne ja vielä myöhäiset onnittelut!