Elämä on ihanaa pusi pusi nami nami -fiilis tyssäsi yhtäkkiä eilen sunnuntaiaamupäivällä noin kello kahdentoista aikaan. Jostain oudosta syystä olen ollut monta viikkoa jatkuvasti hyvällä tuulella. Pitkästä aikaa olen oikeasti ollut onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Noh, enpä ole enää. Eilen herätessä olin vielä melko neutraalilla tuulella, mutta ahdistus- ja v**utuskäyrä alkoivat hälyttävästi kohota päivän aikana - ja täysin ilman syytä! Iltapäivällä tuntui jo, ettei maailmassa ole mitään hyvää, ja että olen aivan turhaan syntynyt tänne tallustamaan. Edes Kumman kaa -marathon ei parantanut oloani. Luultavasti tämä tunne on ohimenevä, mutta nyt ei kyllä millään jaksaisi olla pirteä. Huoleton asenne opiskelujuttuja kohtaankin katosi aivan yks kaks, ja nyt tuntuu, etten ehdi millään suorittaa kursseja ja saada kandia valmiiksi. Siis oikeasti. Miten voikin yhtäkkiä mieliala muuttua näin dramaattisesti?
Aloin tuossa miettiä, voisiko liika nauraminen laskea mielialaa. Optimistinen sananlaskukinhan sanoo "Itku pitkästä ilosta". Olen nimittäin saanut oikein extra-annoksen huumoria. Katsoin YouTubesta luultavasti kaikki suomalaiset stand up -videoklipit viime viikolla. Eräänä päivänä innostuin Hesarin Wulffmorgenthalerista, joten luin yhteen putkeen kaikki siinä lehdessä ilmestyneet sarjakuvat. Perjantaina katsottiin Ilokivessä kuvattu Komediadynamo-dvd ja lauantaina taas Putous, ja eilen vielä töllötettiin Kumman kaa -sarjan ensimmäinen tuotantokausi. Viikkooni on siis mahtunut monta hihitystä, höhötystä ja hahatusta. Pitäisikö huumoria annostella pienemmissä määrin, jotta sitä voi sitten ottaa ripauksen tällaisiin ahdistaviin maanantaipäiviin?
Elämässä on kaksi asiaa, jotka saavat minut raivon partaalle. Toinen on se, että juuri ostettu extralarge-kokoa oleva purukumipussi jää auki, ja sen sisältö valuu laukun pohjalle. Tämä sattui minulle viimeksi tänään, mikä tietenkin kohotti valtavasti mielialaani. Toisen taas Wulffmorgenthaler on osannut hyvin tiivistää yhteen kuvaan: http://www.hs.fi/wulffmorgenthaler/1135252603244 Jos minusta tulee Hitlerin kaltainen hirviö (mikä on paljon mahdollista, koska Facebookin testin "Kuka diktaattori olisit" tulokseksi tuli Hitler), se johtuu jommasta kummasta ikävästä sattumasta.
Viikonlopun vietin täällä Jyväskylässä. Päivät suorastaan sujahtivat ohi, enkä ehtinyt tehdä mitään järkevää. Miten minusta tuntuu, että vuorokaudessani on normaalia vähemmän tunteja? Aikani menee nopeasti, vaikka minulla ei olisi tekemistäkään. Lauantai-iltana kutsuin kavereita kylään ja kävimme istuskelemassa keskustassa eräässä pubissa. Taapersin tänään aamulla englannin luennolle ja huomasin, että joku oli yrittänyt taiteilla virtsallaan jotain kirjoitusta lumihankeen. En jäänyt monestakaan syystä tutkailemaan näitä hieroglyfeja sen tarkemmin. Vähän matkan päässä oli tulosuuntaani päin lumipenkassa polkypyörä, joka oli jäänyt kuin ihmeen kaupalla pystyyn. Pyörän molemmat takakumit olivat irti. Jollakin muulla oli ilmeisesti ollut aika railakas viikonloppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti