maanantai 28. marraskuuta 2011

Luntaluntalunta!

Aloin ensin kirjoittaa tähän siitä, miten olen ollut tässä pari viikkoa todella apaattinen ja väsynyt. Minua alkoi kuitenkin jo ensimmäistä kappaletta kirjoittaessani tympiä koko aihe. Jos en jaksa tuollaista valitusta edes kirjoittaa, miten sitä kukaan haluaisi lukeakaan. Joskus käy puhuessakin niin, että alkaa kertoa jotain juttua, joka on niin tylsä, ettei jaksa edes itse kertoessaan kuunnella sitä loppuun. Kirjoitan siis jostain kivemmasta asiasta.

Eilen illalla ja yöllä tuli älyttömästi lunta. Olin katsomassa kaverini kanssa uusinta Twilight-leffaa ja oli ihanaa astua ulos elokuvasalista, kun ulkona oli sankka lumisade. Oli suorastaan satumaisen kaunista, kun kaikkialla oli niin valkoista ja kävelykadullakin on jo jouluvalot. Miten siitä lumesta jaksaakin aina innostua joka vuosi? Eräs ryhmätyökaverini asuu Lahdessa, ja hän sanoi, että siellä tuli vielä aamullakin vain vettä. Sain sairasta nautintoa siitä vahingonilosta, jota marraskuinen vesisateen ja sumuisen sään ajatteleminen aiheutti, kun samalla itse katseli Seminaarinmäen lumista mäntymetsää päärakennuksen kahvion ikkunoista. Pienestä ne on ilot revittävä. Nyt kun tulisi vielä kunnon pakkanen! Odotan jo innolla niitä tammikuisia -30 asteen pakkasia, kun puut ovat kuurassa, lumi narskuu kenkien alla ja kaikki valittavat niin hemmetisti, miten kylmä on.

Eilinen Twilight-elokuva oli ihanaa aivot-narikkaan-viihdettä. Se oli niin huono, että teki mieli itkeä. Kun kirjan juoni on niin korni, ei elokuvasta voi mitenkään saada hyvää. Tässä juoni pähkinänkuoressa. Varoitus! Sisältää juonipaljastuksia!

Tyttö menee naimisiin vampyyrin kanssa ja tulee raskaaksi. Tyttö meinaa kuolla nälkään ja ruokkii vauvaa juomalla ihmisverta. Ihmevauva kasvaa kamalaa vauhtia ja yrittää syntyä järsimällä tiensä vapauteen vatsan läpi. Lopulta vampyyrimies tekee vaimolleen keisarinleikkauksen, pelastaa vauvan ja puree tyttöä, joka muuttuu myös vampyyriksi. Samaan aikaan hölmönnäköiset muodonmuuttajasudet ja vampyyrit taistelevat vähän keskenään ja yksi ihmissusi, joka on ollut rakastunut vampyyriksi muuttuneeseen tyttöön, leimautuu syntyneeseen vauvaan.

Voi sitä myötähäpeän määrää, kun elokuvaa katsoi! Välillä oli suorastaan epäuskoinen olo, kun eräässä kohtauksessa sudet juttelivat keskenään, "Voiko hölmömpää olla?" Kirjaa lukiessa ei sentään tehnyt mieli vajota maanrakoon, vaikka juoni onkin pöljä. On se elokuva kyllä niin ihanaa viihdettä! Puolialastomia, kauniita ihmisiä! Intohimoa ja suuria tunteita! Surkeaa huumoria! Täydellinen vampyyrimies, joka osaa mitä vain! Tyhmä tyttö, joka ei halua luopua lapsestaan henkensä uhallakaan! Ai että. Kovasti odotan jo seuraavaa osaa, jossa vampyyrimaailman kuninkaalliset tulevat tappamaan ihmevauvan ja tämän perheen ja vampyyriksi muuttunut tyttö löytää itsestään uusia kykyjä.

Hassua, miten nytkin sääntö vahvistaa sääntöä: elokuvien jatko-osat ovat surkeita. Hei luetelkaa jotain leffoja, joiden jatko-osat ovat hyviä tai parempia kuin ensimmäinen leffa? Siis Kummisetien lisäksi. Twilight-elokuvien ja -kirjojen ensimmäinen osahan oli oikeasti viihdyttävä ja kiva. On kiva katsoa, kun kaksi ihmistä makoilee niityllä ja kiipeilee puissa ja kaunis musiikki soi taustalla. On kiva lukea, miten tyttö käy kuumana mieheen, joka on vaarallinen, himoitsee tyttöä ja on kaikin puolin täydellinen. Miksi mukaan piti sotkea kaikenmaailman susia, typeriä taisteluja ja kolmiodraamoja?

Nyt minä lähden ulos hihkumaan lumikinosten keskelle!

2 kommenttia:

  1. No taru sormusten herrasta -elokuvista minusta kolmonen on paras! Muita ei taida sitten tulla mieleen. T. pää

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä kun Pää ja sit myös Caribian piraattien kolmas on parhain!!

    T: Kaa

    VastaaPoista