Joulu tuli ja meni nopeasti ja yllättävän kivuttomasti. Luultavasti tulen lihomaan kymmenisen kiloa loman aikana. Ihmiset, älkää antako lahjaksi suklaakonvehtirasioita, jos välitätte lähimmäisistänne!
Olen ollut porukoiden luona maalla reilun viikon enkä ole käynyt yhtään missään enkä ole tehnyt yhtään mitään. Lukeminenkin alkaa loppua. Onneksi muistin, että minulla on vielä tahkoamatta Täällä Pohjantähden alla -trilogian viimeinen osa. Luultavasti minut nyt teloitetaan kansallisteosten pilkasta (tämä on vain minun mielipiteeni eikä edusta yhtiön, perheen tai muiden äidinkielenopettajien tai opettajaksi opiskelevien mielipiteitä), mutta minusta Tuntematon sotilas oli paljon, paljon parempi kuin e.m. trilogian kaksi ensimmäistä osaa. Ne eivät vain vakuuttaneet. Tuntemattomassa on huumoria ja toimintaa, Täällä Pohjantäden alla on vain tylsä ja etenee liian hitaasti. Kiitos ja anteeksi. Syyllinen ammutaan aamunkoitteessa.
Kohta vaihtuu taas uusi vuosi. Kummallista, miten aika menee nopeasti. Aloin eilen miettiä, mitä kaikkea vuonna 2009 tapahtui, eikä minulle tullut mieleen oikeastaan mitään. Varsinkin koko alkuvuosi meni täysin sumussa. Mitä kuluvana vuonna tapahtui? Kertokaa!
Olen aina vannonut, etten tee uuden vuoden lupauksia. Lupauksia voisin tehdä muille henkilöille mutta en todellakaan itselleni. Olen itsehuijaamisen ja lupausten pettämisen mestari. Kuvitellaan tilanne, että lupaisin pudottaa tulevana vuonna painoa 5 kg, syödä enemmän hedelmiä ja urheilla 4 kertaa viikossa. Innosta puhkuen odottaisin tulevaa vuotta, tekisin lennokkaita suunnitelmia ja loisin hienoja mielikuvia uudesta, terveemmästä ja onnellisemmasta Marjosta. Pettäisin lupaukseni noin kahden viikon kuluttua, luultavasti hieman aiemmin, sillä olisin jo ehtinyt unohtaa koko jutun. Suunnitelmaani noudattaisin ehkä noin 5 päivää tai viikon. En yhtään pitempään.
Kuitenkin Inkerin (http://punaistamakeaa.blogspot.com/) innoittamana päätin tehdä lupauksen: vuonna 2010 lupaan olla onnellisempi kuin edellisenä vuonna. Eikö olekin hienoa ja helppoa? Tämän lupauksen pitäminen ei voi olla kauhean vaikeaa! Jos jotakin kamalaa sattuu ja olen taas onneton, se ei ole minun vikani enkä ole täten rikkonut lupaustani. Tulevana vuonna voin tehdä niitä kivoja ja mukavia asioita, joista tykkään. Jos haluan vain istua kaikki illat kotona syömässä suklaata ja lukemassa kirjoja, ja se tekee minut onnellisemmaksi, noudatan vain uuden vuoden lupaustani. Koska minulla ei ole mitään kauaskantoisia suunnitelmia, en voi rikkoa niitäkään.
Vaikka on vasta joulukuun loppu, alan noudattaa lupaustani nyt heti. Lähden kohta käymään ystäväni luona, ja se on ainakin mukavaa ja kivaa. :)
tiistai 29. joulukuuta 2009
lauantai 26. joulukuuta 2009
torstai 24. joulukuuta 2009
maanantai 21. joulukuuta 2009
Pimeys
Minun pitäisi tehdä tällä hetkellä paljon tärkeämpiä juttuja, mutta en vain pysty keskittymään niihin. Aamulla herätessäni olo oli tukkoinen ja väsynyt. Jouluna olisikin mukavaa olla kipeänä. Ihan kuin muutenkin ei olisi jo vaikeaa. Huomenna kolarista on tasan vuosi.
Eilisestä lähtien on satanut valtavasti lunta. Oli outoa mennä nukkumaan ja kuunnella, kun tuuli tuiversi ulkona. Vanhoista maataloista kuuluu kummallisia ääniä. Joskus jään kuuntelemaan niitä, ja kun kuuntelee tarpeeksi, alkaa kuulla puhetta, askelia tai auton hurinaa. Ilmiö on varmasti sama, kun tuijottaa pimeään metsään pitkään ja alkaa nähdä puissa ja mättäissä ihmisten vartaloita ja villipetoja. Kun muutin syksyllä omakotitaloon, jäin hieman kaipaamaan kerrostalon elämää. Tuntui jotenkin turvalliselta, kun viereisestä asunnosta kuului pianonsoittoa ja naurua tai kun rappukäytävässä kaikuivat askeleet ja ovien paukahdukset. Onneksi meidän ihanassa kommuunissammekin on elämää.
Selailin äsken huvin vuoksi muiden ihmisten blogeja, kun sähköt katkesivat. Tuntui oudolta, kun kaikki meni aivan mustaksi. Mistään ei kajastanut pienintäkään valoa. Lähimmät katuvalot taitavat olla 10 kilometrin päässä. Talo oli todella hiljainen. Kukaan koko elämänsä kaupungissa asunut ei voi aavistaa, miten pimeää maaseudulla voi olla talvipäivänseisauksen aikaan. Vähän aikaa istuin hämmentyneenä pimeässä, kunnes lähdin haparoimaan toiseen huoneeseen. Onneksi pikkuveljen muistopöydällä paloi kynttilä. Sähköt tulivat takaisin parin minuutin päästä. Ulkona taitaa vieläkin olla sellainen myrsky, että jätin varmuuden vuoksi palamaan ylimääräisiä kynttilöitä aivan varmuuden vuoksi.
Olen jo kovasti suunnitellut, mitä kaikkia herkkuja tekisimme jouluksi. Isosisko haluaisi ainakin tuulihattuja savulohitäytteellä. Minä olen himoinnut jo pitkään juustopöytää. Vesi herahtaa kielelle, kun ajattelen patonkia, keksejä, pipareita, viinirypäleitä, vuohenjuustoa, sini- ja valkohomejuustoa, emmentalia, pitkään kypsytettyä goudaa ja sitä ihanaa kermajuustoa, jossa on sinapinsiemeniä. Ja tietenkin jotain tuorejuustoa myös. Voisiko juustopöydässä olla myös parmesaania, mozzarellaa ja fetaa? Niitäkin on saatava.
Eilisestä lähtien on satanut valtavasti lunta. Oli outoa mennä nukkumaan ja kuunnella, kun tuuli tuiversi ulkona. Vanhoista maataloista kuuluu kummallisia ääniä. Joskus jään kuuntelemaan niitä, ja kun kuuntelee tarpeeksi, alkaa kuulla puhetta, askelia tai auton hurinaa. Ilmiö on varmasti sama, kun tuijottaa pimeään metsään pitkään ja alkaa nähdä puissa ja mättäissä ihmisten vartaloita ja villipetoja. Kun muutin syksyllä omakotitaloon, jäin hieman kaipaamaan kerrostalon elämää. Tuntui jotenkin turvalliselta, kun viereisestä asunnosta kuului pianonsoittoa ja naurua tai kun rappukäytävässä kaikuivat askeleet ja ovien paukahdukset. Onneksi meidän ihanassa kommuunissammekin on elämää.
Selailin äsken huvin vuoksi muiden ihmisten blogeja, kun sähköt katkesivat. Tuntui oudolta, kun kaikki meni aivan mustaksi. Mistään ei kajastanut pienintäkään valoa. Lähimmät katuvalot taitavat olla 10 kilometrin päässä. Talo oli todella hiljainen. Kukaan koko elämänsä kaupungissa asunut ei voi aavistaa, miten pimeää maaseudulla voi olla talvipäivänseisauksen aikaan. Vähän aikaa istuin hämmentyneenä pimeässä, kunnes lähdin haparoimaan toiseen huoneeseen. Onneksi pikkuveljen muistopöydällä paloi kynttilä. Sähköt tulivat takaisin parin minuutin päästä. Ulkona taitaa vieläkin olla sellainen myrsky, että jätin varmuuden vuoksi palamaan ylimääräisiä kynttilöitä aivan varmuuden vuoksi.
Olen jo kovasti suunnitellut, mitä kaikkia herkkuja tekisimme jouluksi. Isosisko haluaisi ainakin tuulihattuja savulohitäytteellä. Minä olen himoinnut jo pitkään juustopöytää. Vesi herahtaa kielelle, kun ajattelen patonkia, keksejä, pipareita, viinirypäleitä, vuohenjuustoa, sini- ja valkohomejuustoa, emmentalia, pitkään kypsytettyä goudaa ja sitä ihanaa kermajuustoa, jossa on sinapinsiemeniä. Ja tietenkin jotain tuorejuustoa myös. Voisiko juustopöydässä olla myös parmesaania, mozzarellaa ja fetaa? Niitäkin on saatava.
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
Mahotonta meininkiä
Moni on jo kysellyt, miksi en ole päivittänyt blogia pitkään aikaan. Kirjoittelin koko alkuviikon muita juttuja, joten oli jätettävä tämä hieman vähemmälle. Armottomasta väsymyksestä huolimatta ajattelin kirjoitella tänne jotain, että ihmiset pysyvät tyytyväisenä.
Viikko sitten oli tosiaan ne työpaikan pikkujoulut. Ruokatarjoilut oli hyvät, ja sehän on kaikista tärkeintä. Illemmalla me suunnistettiin Kuopion yöhön työkaverin kanssa. Maljassa oli oikein hauskaa, ja tuttujakin oli liikenteessä.
Huomasin muuten sunnuntaina, että on täällä maailmassa hyviäkin ihmisiä! Olisin matkustanut porukoille bussilla, mutta siellä ei käynytkään pankkikortti. Bussikuski oli niin reilu, että olisi antanut minun matkustaa ilmaiseksi (ja vaikka jotkut muuta luulivatkin, niin minä EN flirttaillut hänelle!). Omatunto ei sallinut kuitenkaan sitä, vaan annoin loput kolikkoni kuskille (yht. 5 e).
Alkuviikko meni porukoilla ollessa. Tein hiki hatussa tekstitaidon kurssin portfoliota, jonka sain valmiiksi kaksi päivää ennen dead linea! Todella harvinaista. Toisaalta kirjasuomen kotitenttitehtävä on edelleen tekemättä. Ei kovin harvinaista.
Torstaina menin Jyväskylään. Oli kyllä aivan loistava reissu. :) Lauantaina piti valitettavasti tulla alas pilvilinnoista ja suunnistaa takaisin Kuopioon. Tarkoitus oli käydä työkaverin kanssa syömässä ja mennä takaisin porukoille. Kaveri sai minut kuitenkin toisiin ajatuksiin, ja illalla löysinkin itseni Ullan krouvista kuuntelemassa rokkia. Ja kiitosta vaan siitä kossupaukusta eräälle tarjoajalle! Lopulta me eksyttiin Maljaan. Ei ollut sekään kovin harvinaista tai yllättävää. Oli kyllä tosi hauska ilta, mutta niinhän meillä on aina. Nyt voisi kuitenkin jättää baareilut vähemmälle joulun ajaksi.
Meillä taisi muuten mennä joulun suunnitelmat uusiksi. Olisiko kenelläkään hyviä ideoita, mitä jouluaattona voisi tehdä? Minä ehdotin jo, että käytäisiin Alkossa ja juotaisiin kovat humalat. Se poikkeaisi todella vahvasti meidän perinteistä, ja aikakin menisi siivillä. Ja seuraavalle päivälle ei tarvitsisi keksiä mitään tekemistä! Jostain syystä tämä vaihtoehto ei saanut vielä kovin suurta suosiota, mutta ei kukaan ole mitään muutakaan ehdottanut.
Ai niin, kuulin huhuja, että jotkut lukijat etsivät täältä blogista kirjoitusvirheitä. Taidan jatkossa piilotella esimerkiksi yhdyssanavirheitä tekstiin.
Tällä kertaa en jaksanut sitä vielä tehdä. :P
Viikko sitten oli tosiaan ne työpaikan pikkujoulut. Ruokatarjoilut oli hyvät, ja sehän on kaikista tärkeintä. Illemmalla me suunnistettiin Kuopion yöhön työkaverin kanssa. Maljassa oli oikein hauskaa, ja tuttujakin oli liikenteessä.
Huomasin muuten sunnuntaina, että on täällä maailmassa hyviäkin ihmisiä! Olisin matkustanut porukoille bussilla, mutta siellä ei käynytkään pankkikortti. Bussikuski oli niin reilu, että olisi antanut minun matkustaa ilmaiseksi (ja vaikka jotkut muuta luulivatkin, niin minä EN flirttaillut hänelle!). Omatunto ei sallinut kuitenkaan sitä, vaan annoin loput kolikkoni kuskille (yht. 5 e).
Alkuviikko meni porukoilla ollessa. Tein hiki hatussa tekstitaidon kurssin portfoliota, jonka sain valmiiksi kaksi päivää ennen dead linea! Todella harvinaista. Toisaalta kirjasuomen kotitenttitehtävä on edelleen tekemättä. Ei kovin harvinaista.
Torstaina menin Jyväskylään. Oli kyllä aivan loistava reissu. :) Lauantaina piti valitettavasti tulla alas pilvilinnoista ja suunnistaa takaisin Kuopioon. Tarkoitus oli käydä työkaverin kanssa syömässä ja mennä takaisin porukoille. Kaveri sai minut kuitenkin toisiin ajatuksiin, ja illalla löysinkin itseni Ullan krouvista kuuntelemassa rokkia. Ja kiitosta vaan siitä kossupaukusta eräälle tarjoajalle! Lopulta me eksyttiin Maljaan. Ei ollut sekään kovin harvinaista tai yllättävää. Oli kyllä tosi hauska ilta, mutta niinhän meillä on aina. Nyt voisi kuitenkin jättää baareilut vähemmälle joulun ajaksi.
Meillä taisi muuten mennä joulun suunnitelmat uusiksi. Olisiko kenelläkään hyviä ideoita, mitä jouluaattona voisi tehdä? Minä ehdotin jo, että käytäisiin Alkossa ja juotaisiin kovat humalat. Se poikkeaisi todella vahvasti meidän perinteistä, ja aikakin menisi siivillä. Ja seuraavalle päivälle ei tarvitsisi keksiä mitään tekemistä! Jostain syystä tämä vaihtoehto ei saanut vielä kovin suurta suosiota, mutta ei kukaan ole mitään muutakaan ehdottanut.
Ai niin, kuulin huhuja, että jotkut lukijat etsivät täältä blogista kirjoitusvirheitä. Taidan jatkossa piilotella esimerkiksi yhdyssanavirheitä tekstiin.
Tällä kertaa en jaksanut sitä vielä tehdä. :P
perjantai 11. joulukuuta 2009
Painajaisten syy selvillä?
Käteen ei satu muuten vieläkään. Kuumettakaan ei ole ollut. Eilen olin tosi väsynyt, kun tulin pikkujouluista kotiin. En kyllä tiedä, johtuiko se rokotteesta vai punaviinistä ja terästetystä glögistä. No on tämäkin, kun olen varautunut oireisiin, ja ei niitä sitten tule. Pitäisiköhän tehdä reklamaatio? Olen närkästynyt kuluttaja!
Minä ehkä selvitin viimein, mistä ne minun tappamisunet oikeasti johtuvat. Tulin tänään vanhempien luo ja muistelin jauhelihakeittoa syödessäni sitä, kun jouduin tapaamaan loukkuun (vai luttaan?) jääneen hiiren. Se raukka oli jäänyt jalastaan kiinni loukkuun, ja oli vielä hankalasti lieden takana. Ajattelin, ettei se tulisi selviämään luonnossa, joten hakkasin sen kuoliaaksi halolla. Hiiri ei meinannut kuolla millään. Minä vain hakkasin ja hakkasin. Ja hakkasin. Oli se aika surkea näky.
Huomenna pitäisi jo heti aamusta mennä auttamaan isosiskon muutossa. Onneksi siellä on paljon miehiä mukana, joten urakka ei tunnu toivottomalta. Illalla olisi työpaikan pikkujoulut, ja sen jälkeen olisi tarkoitus suunnistaa baariin työkaverin kanssa. Kokemuksen perusteella voisin väittää, että on mukava ilta tulossa! :)
Minä ehkä selvitin viimein, mistä ne minun tappamisunet oikeasti johtuvat. Tulin tänään vanhempien luo ja muistelin jauhelihakeittoa syödessäni sitä, kun jouduin tapaamaan loukkuun (vai luttaan?) jääneen hiiren. Se raukka oli jäänyt jalastaan kiinni loukkuun, ja oli vielä hankalasti lieden takana. Ajattelin, ettei se tulisi selviämään luonnossa, joten hakkasin sen kuoliaaksi halolla. Hiiri ei meinannut kuolla millään. Minä vain hakkasin ja hakkasin. Ja hakkasin. Oli se aika surkea näky.
Huomenna pitäisi jo heti aamusta mennä auttamaan isosiskon muutossa. Onneksi siellä on paljon miehiä mukana, joten urakka ei tunnu toivottomalta. Illalla olisi työpaikan pikkujoulut, ja sen jälkeen olisi tarkoitus suunnistaa baariin työkaverin kanssa. Kokemuksen perusteella voisin väittää, että on mukava ilta tulossa! :)
torstai 10. joulukuuta 2009
Sikapiikkiä
Kävin sikainfluenssarokotteen ottamassa aamupäivällä. Olen koko päivän odottanut mielenkiinnolla, millaisia oireita minulle pukkaa. Käteen pitäisi kuulemma ruveta sattumaan noin 5 tunnin kuluttua rokotuksesta. Eli kipujen pitäisi tulla tasan 40 minuutin kuluttua. Vielä ei koske. Väsymys on myös yleinen oire. Minuahan väsyttää ihan jatkuvasti, joten tuskin tulen sitä huomaamaan. Illalla pitäisi mennä ainejärjestömme pikkujouluihin, joten kuumeessa en ajatellut tänään olla. Meillä on vielä tupareista jäänyt punkkupullo tuhoamatta, joten nyt ei todellakaan ole aikaa sairasteluun.
Olen seurannut hieman huvittuneena keskusteluja rokotusjonoista ja siitä, miten ihmiset ovat saaneet jonottaa tuntikausia turhaan. Siellä ollaan tönitty heikompia kumoon, ja ihmisiä on kuollut odottaessaan. Mikähän hätä ihmisillä on päästä piikitettäväksi, jos ei kuulu riskiryhmään? Johtuuko se siitä, että rokotteen saa ilmaiseksi? Jos jostain ei tarvitse maksaa, niin sehän on saatava. Ilmeisesti YTHS:llä jonotus on hyvin organisoitua, koska sain piikin n. 3 minuutin kuluttua ilmoittautumisesta. Eikä tarvinnut käyttää lainkaan kyynärpäätaktiikkaa. Vartijoitakaan ei näkynyt. Harmitti vähän, kun en nähnyt lainkaan draamaa.
Eilen minulla oli musikaalinen ilta. Kävimme kavereiden kanssa kuuntelemassa kauneimpia joululauluja Kaupunginkirkossa. Porukkaa oli, ja istuimme kuin sillit purkissa. Siellä esiintyi myös Norssin eka- ja tokaluokkalaisten sekä heidän lisäkseen yliopiston musiikinopiskelijoiden kuorot. Eipä Kuopion tuomiokirkossa mitään kuoroja näkynyt, kun siellä kävin viime vuonna laulelemassa joululauluja. Kuopio on muutenkin aika masentava paikka.
Kirkollisten menojen jälkeen riensimme Vakiopaineeseen. Siellä kuuntelimme argentiinalaisia tangoja. Kämppis oli soittamassa viulua, joten pitihän siellä käydä. Musiikki oli tosi kaunista, ja ihmisiä oli paikalla ihan liikaa. Istuin niin lähellä toista viulista, että olin jatkuvasti saada jousesta päähän. Onneksi en saanut, sillä se olisi ollut hieman noloa.
Taidanpa tästä lähteä vähän pakkailemaan. Huomenna pitäisi suunnistaa Kuopioon (niinpä, masentavaa) jo puoli kymmenen maissa.
Olen seurannut hieman huvittuneena keskusteluja rokotusjonoista ja siitä, miten ihmiset ovat saaneet jonottaa tuntikausia turhaan. Siellä ollaan tönitty heikompia kumoon, ja ihmisiä on kuollut odottaessaan. Mikähän hätä ihmisillä on päästä piikitettäväksi, jos ei kuulu riskiryhmään? Johtuuko se siitä, että rokotteen saa ilmaiseksi? Jos jostain ei tarvitse maksaa, niin sehän on saatava. Ilmeisesti YTHS:llä jonotus on hyvin organisoitua, koska sain piikin n. 3 minuutin kuluttua ilmoittautumisesta. Eikä tarvinnut käyttää lainkaan kyynärpäätaktiikkaa. Vartijoitakaan ei näkynyt. Harmitti vähän, kun en nähnyt lainkaan draamaa.
Eilen minulla oli musikaalinen ilta. Kävimme kavereiden kanssa kuuntelemassa kauneimpia joululauluja Kaupunginkirkossa. Porukkaa oli, ja istuimme kuin sillit purkissa. Siellä esiintyi myös Norssin eka- ja tokaluokkalaisten sekä heidän lisäkseen yliopiston musiikinopiskelijoiden kuorot. Eipä Kuopion tuomiokirkossa mitään kuoroja näkynyt, kun siellä kävin viime vuonna laulelemassa joululauluja. Kuopio on muutenkin aika masentava paikka.
Kirkollisten menojen jälkeen riensimme Vakiopaineeseen. Siellä kuuntelimme argentiinalaisia tangoja. Kämppis oli soittamassa viulua, joten pitihän siellä käydä. Musiikki oli tosi kaunista, ja ihmisiä oli paikalla ihan liikaa. Istuin niin lähellä toista viulista, että olin jatkuvasti saada jousesta päähän. Onneksi en saanut, sillä se olisi ollut hieman noloa.
Taidanpa tästä lähteä vähän pakkailemaan. Huomenna pitäisi suunnistaa Kuopioon (niinpä, masentavaa) jo puoli kymmenen maissa.
tiistai 8. joulukuuta 2009
Joululoma!
Jippii! Joululoma alkoi tänään. :) Tänään on ollut siis hyvä päivä. Kävin myös hieman kahvittelemassa ja ostin viimein sen yhden ainoan joululahjan. Nyt on yksi murhe taas vähemmän. Tänään olen ollut ihan harvinaisen hyvällä tuulella. Otin itseäni niskasta kiinni ja soitin erään puhelun. Kokeilin vähän kepillä jäätä, ja se kannatti. :)
Minun unissa kyllä vilisee julkkiksia kuin puluja Kuopion torilla. Tässä vähän aikaa sitten jutustelin Barack Obaman kanssa. Hän oli muuten oikein mukava mies! Viime yönä minua jahtasi taas joku murhaaja. Pakoilin häntä jossain suuressa talossa, ja lopuksi yritin saada häntä hengiltä. Apuna minulla oli Antti Tuisku, vaikka ei siitä mitään apua ollut. En tajua, miten emme saaneet sitä miestä hengiltä kahdestaan, vaikka hänellä oli aseenaan vain hyvin pieni teräase.
En tajua, mistä nämä tappamisunet tulee. Ne ei oikeastaan ole painajasia, vaan olen lähinnä todella turhautunut, kun hakkaan, lyön ja potkin, enkä saa sitä tyyppiä hengiltä sitten millään. Olisiko teillä sanoa jotain "tappovarmoja" konsteja, joilla ihminen kuolee nopeasti ja siististi? Voisin kokeilla niitä seuraavan kerran, kun joudun jahdattavaksi. Pitäisikö minun mennä itsepuolustuskurssille näiden unien varalta? Ja olisiko siitä edes hyötyä unimaailmassa?
Minun unissa kyllä vilisee julkkiksia kuin puluja Kuopion torilla. Tässä vähän aikaa sitten jutustelin Barack Obaman kanssa. Hän oli muuten oikein mukava mies! Viime yönä minua jahtasi taas joku murhaaja. Pakoilin häntä jossain suuressa talossa, ja lopuksi yritin saada häntä hengiltä. Apuna minulla oli Antti Tuisku, vaikka ei siitä mitään apua ollut. En tajua, miten emme saaneet sitä miestä hengiltä kahdestaan, vaikka hänellä oli aseenaan vain hyvin pieni teräase.
En tajua, mistä nämä tappamisunet tulee. Ne ei oikeastaan ole painajasia, vaan olen lähinnä todella turhautunut, kun hakkaan, lyön ja potkin, enkä saa sitä tyyppiä hengiltä sitten millään. Olisiko teillä sanoa jotain "tappovarmoja" konsteja, joilla ihminen kuolee nopeasti ja siististi? Voisin kokeilla niitä seuraavan kerran, kun joudun jahdattavaksi. Pitäisikö minun mennä itsepuolustuskurssille näiden unien varalta? Ja olisiko siitä edes hyötyä unimaailmassa?
maanantai 7. joulukuuta 2009
Maanantait eivät ole minua varten
Tuparit oli ja meni. Porukkaa oli reilusti yli 30 henkeä, joten ei me sitten ihan yksin tänne jääty. Mukavaa oli, ja kaikki meni hyvin. Ruokaa oli juuri sopivasti ja glögitarjoilu toimi. Me illan emännät olimme laiskoja, joten sijoitimme viinapullon glögikattilan viereen. Jokainen sai siis itse terästää juomansa. Alkoholia jäi vielä reilusti yli, vaikka glögiä menikin monta litraa. Olikin mukavaa huomata, ettei meidän kaverit ole ihan juoppoja. :)
Lauantai meni edellisillasta toipuessa. Olo oli kyllä hyvä, mutta meitä laiskotti kämppiksen kanssa kovasti, joten tilasimme kiinalaista ruokaa kotiinkuljetuksella ja katsoimme pari elokuvaa. The Prestige oli ensimmäinen. Se oli loistava ja todella hyvä. Kannattaa katsoa jo pelkästään ihanan Hugh Jackmanin takia. Pitäisi varmaan katsoa vielä toisen kerran, koska keskittymiskyky meinasi välillä herpaantua. Rakastunut bestman oli taas todella klisheinen hömppäkomedia. Se on ihan sopivaa viihdettä esim. todella krapulaiselle, jolla on kova morkkis edellisillan takia. Itse en ollut sopivassa mielentilassa sen katsomiseen. Jotenkin se elokuva aliarvioi hyvin roimasti katsojiaan.
Itsenäisyyspäiväkin oli eilen. Niin se aika vaan rientää. Illalla käytiin katsomassa kaverin luona Linnan juhlia. Tapahtuman tarkoitushan oli tietenkin syödä hyvin sekä arvostella juhlijoita sekä heidän pukujaan, ja näissä onnistuimmekin loistavasti.
Minun päänsisäinen maailmakin on ollut ihan mukavan rauhallinen tässä vähän aikaa. Tänään kuitenkin jostain syystä tuli sangen turhautunut olo vähän kaikkeen. Maanantait eivät vain ole minua varten. Jotenkin tunnen itseni niiiiiin saamattomaksi. Ja minä kaipaan. Kaipaan vähän kaikkea. Tuntuu, että tarvitsen jotain, mitä en voi saada. En oikein tiedä, mitä edes kaipaan. Kaipaus. Kaipaus. Kaipaus. Heh. Koko sana alkaa kuulostaa hassulta, kun sitä hokee monta kertaa peräkkäin.
Tänään itse asiassa aloin epäillä omaa mielenterveyttäni, ja kämppikseni myös. Juttelimme Facebookissa, vaikka olimme molemmat kotona. Itse asiassa huoneemme ovat vierekkäin. Kämppikseni keksi lähettää minulle kirjelappusen reiästä, joka oli porattu johtoja varten huoneittemme väliseen seinään. Jonkin aikaa kikattelimme hysteerisenä omissa huoneissamme ja lähettelimme toisillemme outoja viestejä. Lopuksi päädyimme mussuttamaan mokkapaloja keittiöön ja nauramaan vielä hieman lisää. Pistin koko episodin kyllä väsymyksen piikkiin, sillä nukuin sen jälkeen parin tunnin päiväunet.
Kaipa sitä voisi mennä nukkumaan kerrankin ajoissa. Aukaisin kuitenkin äsken Messengerin, joten leikin tulella. En tiedä, miksi tein sen. En ole kauhean viisas. "Nämä ajat eivät ole meitä varten". Egotrippi soi päässä. Biisi on ihan hyvä, sillä se jotenkin sopii mielentilaani.
Lauantai meni edellisillasta toipuessa. Olo oli kyllä hyvä, mutta meitä laiskotti kämppiksen kanssa kovasti, joten tilasimme kiinalaista ruokaa kotiinkuljetuksella ja katsoimme pari elokuvaa. The Prestige oli ensimmäinen. Se oli loistava ja todella hyvä. Kannattaa katsoa jo pelkästään ihanan Hugh Jackmanin takia. Pitäisi varmaan katsoa vielä toisen kerran, koska keskittymiskyky meinasi välillä herpaantua. Rakastunut bestman oli taas todella klisheinen hömppäkomedia. Se on ihan sopivaa viihdettä esim. todella krapulaiselle, jolla on kova morkkis edellisillan takia. Itse en ollut sopivassa mielentilassa sen katsomiseen. Jotenkin se elokuva aliarvioi hyvin roimasti katsojiaan.
Itsenäisyyspäiväkin oli eilen. Niin se aika vaan rientää. Illalla käytiin katsomassa kaverin luona Linnan juhlia. Tapahtuman tarkoitushan oli tietenkin syödä hyvin sekä arvostella juhlijoita sekä heidän pukujaan, ja näissä onnistuimmekin loistavasti.
Minun päänsisäinen maailmakin on ollut ihan mukavan rauhallinen tässä vähän aikaa. Tänään kuitenkin jostain syystä tuli sangen turhautunut olo vähän kaikkeen. Maanantait eivät vain ole minua varten. Jotenkin tunnen itseni niiiiiin saamattomaksi. Ja minä kaipaan. Kaipaan vähän kaikkea. Tuntuu, että tarvitsen jotain, mitä en voi saada. En oikein tiedä, mitä edes kaipaan. Kaipaus. Kaipaus. Kaipaus. Heh. Koko sana alkaa kuulostaa hassulta, kun sitä hokee monta kertaa peräkkäin.
Tänään itse asiassa aloin epäillä omaa mielenterveyttäni, ja kämppikseni myös. Juttelimme Facebookissa, vaikka olimme molemmat kotona. Itse asiassa huoneemme ovat vierekkäin. Kämppikseni keksi lähettää minulle kirjelappusen reiästä, joka oli porattu johtoja varten huoneittemme väliseen seinään. Jonkin aikaa kikattelimme hysteerisenä omissa huoneissamme ja lähettelimme toisillemme outoja viestejä. Lopuksi päädyimme mussuttamaan mokkapaloja keittiöön ja nauramaan vielä hieman lisää. Pistin koko episodin kyllä väsymyksen piikkiin, sillä nukuin sen jälkeen parin tunnin päiväunet.
Kaipa sitä voisi mennä nukkumaan kerrankin ajoissa. Aukaisin kuitenkin äsken Messengerin, joten leikin tulella. En tiedä, miksi tein sen. En ole kauhean viisas. "Nämä ajat eivät ole meitä varten". Egotrippi soi päässä. Biisi on ihan hyvä, sillä se jotenkin sopii mielentilaani.
perjantai 4. joulukuuta 2009
Tuparit
Jostain syystä minun kirjoittelu tahtoo keskittyä alkuviikkoon, joten ajattelin nyt hieman rikkoa piintyneitä tapojani. Tänään on ne meidän tuparit, ja ollaan suurin osa valmisteluista tehty. Pisimpään menee tietenkin meikkaamisessa ja uudelleen meikkaamisessa, kun lopputulos näyttää kuitenkin venäläiseltä katuhuoralta, joka on meikannut itsensä sokkona.
En ole ennen pitänyt näin isoja juhlia. Tai me ei tiedetä, miten isot näistä tulee. Toivottavasti ei käy niin, että me istutaan täällä keskenämme, juodaan surkeana kaikki glögiin tarkoitetut viinat ja sammutaan sohvalle.
Kohta pitääkin vielä tehdä cocktailtikut valmiiksi, asetella Borat kyltteineen kadun varteen osoittamaan tietä ja koristella keittiö. Ihanaa, että koko viikon on ollut pakkasta. Ja vaikka ulkona ei olekaan lunta, on kuitenkin edes hieman jouluisa olo.
Minun viikko on kyllä mennyt ihan tupareita odottaessa. En ole saanut mitään merkittävää aikaiseksi. Enhän minä yleensä saakaan, joten miten tämä viikko olisikaan muka jotenkin erilainen. Joululomakin alkaisi ensi viikolla. Pitäisi tehdä joululahjaostos pikaisesti ennen kuin olen tuhlannut kaikki veronpalautusrahat (jotka muuten tuli tänään, jihuu).
Nyt ei ole oikea mieliala blogin päivittämiseen, kun olisi vielä paljon tekemistä. Jännityksellä odotan, millainen ilta on tulossa. :)
En ole ennen pitänyt näin isoja juhlia. Tai me ei tiedetä, miten isot näistä tulee. Toivottavasti ei käy niin, että me istutaan täällä keskenämme, juodaan surkeana kaikki glögiin tarkoitetut viinat ja sammutaan sohvalle.
Kohta pitääkin vielä tehdä cocktailtikut valmiiksi, asetella Borat kyltteineen kadun varteen osoittamaan tietä ja koristella keittiö. Ihanaa, että koko viikon on ollut pakkasta. Ja vaikka ulkona ei olekaan lunta, on kuitenkin edes hieman jouluisa olo.
Minun viikko on kyllä mennyt ihan tupareita odottaessa. En ole saanut mitään merkittävää aikaiseksi. Enhän minä yleensä saakaan, joten miten tämä viikko olisikaan muka jotenkin erilainen. Joululomakin alkaisi ensi viikolla. Pitäisi tehdä joululahjaostos pikaisesti ennen kuin olen tuhlannut kaikki veronpalautusrahat (jotka muuten tuli tänään, jihuu).
Nyt ei ole oikea mieliala blogin päivittämiseen, kun olisi vielä paljon tekemistä. Jännityksellä odotan, millainen ilta on tulossa. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)